Ei outoja mausteita! Vain suolaa ja pippuria. Sipulia ehkä vähän, mutta ei missään tapauksessa valkosipulia!
Näin ohjeistettiin leirintäkeskuksen keittiössä, kun vuosia sitten aloitin kesätyöni keittiöapulaisena.
Muutama kymmenen lasta majoittui kesäleirillä aina viikon kerrallaan. Heille kokattiin kaikki päivän ateriat.
Väritöntä ja mautonta, perunaa eri kastikkeilla ja vuokaruokamössöjä. Puolivalmista puolieinestä.
Salaattia vain harvoin, silloinkin pelkkää kurkkua ja salaatinlehtiä. Koska eivät lapset tykkää tomaatistakaan, minulle selvitettiin.
Viikon kesäleirillä tuskin muutetaan lapsen ruokailutottumuksia, mutta ennakkoasetelma on silti väärä.
On lapsia, jotka eivät siedä mausteita, mutta on varmasti myös lapsia, jotka eivät siedä mauttomuutta.
Tai ehkä elän kuplassa, jossa pippurin lisäksi ruokiin eksyy aina vähintään yrttimaustetta, basilikaa tai jopa – hui kamala – currya.
Kupla taisi poksahtaa viikonloppuna, kun koululaiset kehuivat kouluruokaa samalla kun ravintola-alan asiantuntijat teilasivat ruuan maun ja ulkonäön (Ilkka 1.10.).
Neljä Kivistön koulun oppilasta kertoi pitäneensä päivän menusta. Siis siitä samasta, minkä Foodwestin tuotekehityspäällikkö ja ravintola Fransmannin keittiöpäällikkö arvioivat mauttomaksi ja koostumukseltaan omituiseksi.
Eroavatko lasten ja aikuisten makutottumukset todellakin näin paljon toisistaan?
Niin, kyllä kesäleirilläkin lapset söivät. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Osa haki ruokaa lisää, osa ei syönyt lautaseltaan maistiaista enempää. Toisina viikkoina vihersalaattiin koski vain muutama, toisina viikkoina kulho tyhjeni ennen kuin kaikki olivat ottaneet sitä.
Makuja on yhtä monia kuin maistajiakin.
Ja maistaminenkin vie aikaa. Uuteen ruokaan tottuminen voi vaatia 10–15 maistamiskertaa (www.mll.fi).
Siksi mausteiden tai valkosipulin välttäminen "lapset eivät tykkää"-perusteella ontuu pahemman kerran.
Ei, ruuanvalmistuksessa ei ole kultaista keskitietä.
Se, mistä lapsi tai aikuinen tykkää, riippuu pitkälti siitä, mihin hän on tottunut.
Tai ihan vain siitä, mistä sattuu tykkäämään.
Tämä iskostui päähän viimeistään siinä vaiheessa, kun vuoden ikäinen perheen kuopus nakkeli kurkun palat lattialle ja nakerteli mieluummin leikkuulaudalta raakaa sipulia.
Samainen taapero vetää myös innolla chilinuudeleita, samalla kun äiti kittaa litratolkulla vettä ja esikoinen kiittää ruuasta ensimmäisen haarukallisen jälkeen.
Makuerojen keskeltä löytyy kestosuosikkeja. Esimerkiksi pedersöreläinen keskuskeittiö ei ole luopunut kalapuikoista, vaikka muuten puolivalmisteet ja einekset on pyritty hävittämään ruokalistalta (Svenska Yle 24.8.).
Sama näkyy kotikeittiössä. Vaikka kuinka tekisi intialaista kormaa ja chilinuudeliwokkia, kuuluu kauppalistaa tehdessä aina sama pyyntö: makaronilaatikkoa.
Myös kesäleirillä se oli lasten suosikkipäivä. Makaronilihamössöä haettiin mitä suurimmalla todennäköisyydellä lisää.
Omassa kodissa tähän lasten suosikkiruokaan kuuluu myös valkosipuli. Usein joukkoon eksyy myös aurinkokuivattua tomaattia ja porkkanaa.
JATTA LAPINKANGAS