Kelloseppä Matti Viro jäi eläkkeellä parisen vuotta sitten, mutta ei vain malta pysyä tyhjän panttina.
Hän korjailee edelleenkin omaan tahtiinsa kelloja omakotitalossaan. Kadun nimikin on osuvasti Uurmaakarintie, eli Kellontekijäntie.
Samassa kotitalon työhuoneessa hän ja hänen isänsä Kalevi Viro suorittivat molemmat 50 vuoden pituisen työrupeamansa kelloseppinä.
– Alan oppi on siirtynyt suvussa kädestä pitäen alun perin isoisoisältäni Elias Virolta isoisälleni Augusti Virolle, sitten isälleni Kaleville. Viimeisenä rivissä olen minä.
Jälkikasvua ei ole, eikä ala enää elätä tai kiinnosta nuorta polvea.
Neljä sukupolvea itseoppineita miehiä
Lapualla vuonna 1855 syntyneen Elias Viron elämästä ei valitettavasti tiedetä paljoa.
– Emme tiedä, miten Elias päätyi kellosepäksi tai ansaitsi elantonsa. Hän kuoli vain 45-vuotiaana keuhkotautiin. Perheessä oli kolme poikaa. Nuorin eli isoisäni Augusti oli tuolloin vasta 6-vuotias.
Augustin opettivat kellosepäksi vanhemmat veljet, jotka myös jatkoivat samalla ammattiuralla.
– Augusti asui perheineen tällä samalla kadulla, tuossa viereisessä numerossa aikanaan olleessa talossa.
Jälleen kerran kolmesta pojasta yksi valikoitui jatkajaksi.
– Ei isä koskaan katunut uravalintaansa. En minäkään, pidän kädentöistä. Sain vaihtoehdot mennä kouluun tai jäädä töihin perheyritykseen. Kotiin ei jääty makoilemaan.
Isoista kelloista pieniin päin
Matti aloitti isänsä oppipoikana 14-vuotiaana nykyisessä pikkuruisessa työhuoneessa.
– Hän oli hyvä ja kärsivällinen opettaja.
Harjoittelu aloitettiin turvallisesti omilla seinäkelloilla.
– Niiden parissa vierähti viitisen vuotta ennen kuin sain siirtyä pienempiin, ja lopulta myös asiakkaiden kelloihin.
Mitä pienempi kello, sitä vaikeampaa sen korjaaminen on. Skaala laajeni vuosien myötä käki-, tasku- ja rannekelloihin.
– Olin Vaasassa kymmenisen vuotta töissä kelloliike Granlundilla. Palasin Laihialle kotitaloon yrittäjäksi isän jäädessä eläkkeelle.
Asiakkaita riittää edelleenkin
Osa Viron edelleenkin käyttämistä työkaluista on peräisin isoisän työpöydältä.
– Vanhojen kellojen korjaus ei periaatteessa ole muuttunut miksikään. Yleisin ongelma on vuosien tuoma lika. Koneiston öljyt pikeentyvät.
Kadonneita tai rikkinäisiä osia täytyy korvata. Ne Viro valmistaa itse tai tilaa netistä.
– Uusia halpoja rannekelloja ei kannata korjata. Paristoja vaihdan kyllä harva se viikko.
Asiakkaita tulee eniten Pohjanmaan lähikunnista, mutta myös kauempaa, muun muassa Ahvenanmaalta. Ihmiset ovat olleet Viron mukaan vähän hädissään.
– He miettivät, että kuka tulevaisuudessa korjaa heidän perintökellonsa. Minun jälkeeni sukuni työkalut siirtyvät sovitusti paikalliseen museoon.
