En tunne Matti Möttöstä (nimi muutettu), mutta tiedän, milloin hän oli sairaalassa ja millä asialla. Miestä vaivasi huimaus, ripuli, pissatulehdus ja peräpukamat (tautilista muutettu). Tiedän myös miehen sosiaalitunnuksen ja asuinpaikan.
Miten tämä voi olla mahdollista? No siten, että päädyin Möttösen kanssa yhtä aikaa Seinäjoen sairaalan päivystykseen. Odottelin lääkäriä useamman tunnin tilassa, jonka seinät tuntuivat olevan paperia. Yksi seinä oli korvattu verholla.
Vaikka olin vastaanotolla ärhäkän tulehduksen takia, pää toimi ihan normaalisti. En kuitenkaan nopeasti huoneeseen kävellessäni hahmottanut täysin päivystysvastaanoton pohjapiirustusta, mutta jotain vikaa siinä oli. Kuulin nimittäin kaiken, mitä viereisessä huoneessa ja toimistossa tapahtui.
Seinän takana oli lonkkansa murtanut mummeli, joka pelkäsi kuolevansa leikkaukseen. Lääkärin mielestä ilman sitä kuolo korjaisi varmasti. Oli huvittava kuunnella, miten nuori tohtori sai vanhuksen suostuteltua jäämään sairaalaan. Itse en nähnyt mummelia enkä tiedä hänestä mitään muuta. Hyvä näin.
Matti Möttösen asioista sen sijaan tiedän liikaakin. Ihmettelen kovasti, ettei vastavalmistuneessa sairaalassa ole parempaa äänieristystä ja sen mukanaan tuomaa, edes kohtuullista potilaan tieto- ja yksilönsuojaa.
Verhon taakse nimittäin kuului hyvin esimerkiksi puhelu, jossa päivystyksestä annettiin Möttösen esitiedot hänen tulevalle osastolleen. Koska Möttönen oli minulle ihan outo herra, eivät hänen asiansa itseäni kiinnostaneet. Jäin kuitenkin miettimään, että tilanne olisi toinen, jos kyseessä olisi ollut naapuri, esihenkilö, kuntapoliitikko tai vaikka lasteni opettaja.
Yritin selvittää, miten salaisten potilastietojen kuuleminen voi olla mahdollista ja ovatko potilaat valittaneet asiasta.
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto lähetti vastaukseksi ohjeet epäkohtailmoituksen tekoon. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen tietosuojaosastolta ei informaatiota herunut senkään vertaa. Kun puhelimessa kerroin tarvitsevani tietoja lehtijuttua varten, vastaus oli: ”En kommentoi mitenkään”. Sitten lyötiin luuri korvaan.
Tietosuojavaltuutetun toimistosta Helsingistä kerrotaan, ettei tietosuojalainsäädäntöä sovelleta suullisiin keskusteluihin potilaan ja terveydenhuollon henkilöstön välillä, mutta tietosuojan merkitystä ei silloinkaan saa olla huomioimatta. Terveydenhuollon ammattilainen ei saa paljastaa potilaan tietoja sivullisille. Tietosuojavaltuutetun toimisto ei ota kantaa siihen, millaisia luottamukselliset keskustelut mahdollistavien tilajärjestelyjen pitäisi olla.
Iänikuiseen, kinkkiseen pulmaan ei näemmä ole vieläkään keksitty toimivaa ratkaisua. Valitettavasti potilaan tietosuoja ei toteudu upouudessa sairaalassakaan.