Syksyn pimeydessä mielen maisema on jo valmiiksi hieman alavireinen. Siihen kun viikon välein uutisoidaan maailmalta kauhistuttavia uutisia, olisi helpompi unohtaa kaikki ja käpertyä viltin alle takkatulen loisteeseen. Se on yksi selviytymisstrategia lyhyellä aikavälillä, mutta pidemmän päälle ei paljon auta.
Syyrian kriisistä uutisoidaan joka päivä. Se onkin kompleksinen kaikkien taistelu kaikkia vastaan. En muista aiemmin tällaista maailman mittakaavan kriisiä, jossa on niin monta osapuolta, että osa on keskenään jotakin osapuolta vastaan ja jossakin toisessa asetelmassa tilanne onkin aivan muuta.
Mutta ne kaksi viikon sisällä tullutta uutista. Helsingin yliopiston professori kertoi kansainvälisestä havainnosta, että maapallon lämpötila on nopeammassa nousussa kuin tähän asti on ajateltu. Ja etteivät riitä mihinkään ne toimet, joihin Pariisin ilmastokokouksessa on sitouduttu. Hän kertoi, että meillä on viitisen vuotta aikaa kääntää suunta. Mihin se riittää, vatulointiin ihan hyvin.
Viikko ilmastouutisen jälkeen Maailman Luonnonsäätiön raportti uutisoitiin. Kauhistuttavalta kuulostaa, että luonnon monimuotoisuus on 40 vuodessa romahtanut. Selkärankaisten eläinten eli nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten ja kalojen määrä on tällä hetkellä puolet siitä, mitä 1970-luvulla! Suurimmat uhat lajeille ovat liiallinen metsästys ja kalastus sekä elinympäristöjen muuttuminen ja pirstoutuminen.
Ja sitten kudotaan yhteen viikon välein kerrotut kauhutarinat: ilmastonmuutoksesta on tullut yhä suurempi uhka lajeille.
Ihmiskunta on historiansa suurimpien ongelmien äärellä eikä niitä ratkaista pelkällä teknologialla. Tämän päivän sana on resurssitehokkuus. Siinä mittakaava ei ole enempää eikä vähempää kuin maapallo ja ihmiskunta. Tästä perspektiivistä soisi useammin asioita katsottavan. Eihän se helppoa ole, mutta välttämätöntä.
Albert Einsteinin neuvo on edelleen voimassa: asioita ei pidä yksinkertaistaa enempää kuin on tarpeen.
Aasian taloudellinen kasvu lisää energian ja raaka-aineiden kysyntää ja useista raaka-aineista tulee pula. Hintakäyrä kääntyy jyrkkään nousuun ja viimeisen atomin hinta nousee äärettömiin.
Fossiilisen energian ei-toivottuus on voimakas ajuri, jonka vuoksi koko ajan etsitään kestävämpiä energiamuotoja.
Raakaöljyn alhainen hinta hidasti aikanaan vaihtoehtojen etsintää, mutta nyt hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoite on nyt ottanut yliotteen. Mutta viisi vuotta suunnan kääntämiseen on todella lyhyt. En oikein jaksa uskoa.
Maailman kriisit heiluttavat suoraan ja välillisesti myös Suomea. Globaalissa yhteisössä usein vahvat sanelevat ja muut sopeutuvat.
Kaupankäynti ja talous on globaalia. Kansallisvaltioiden vääntömomentti on hiipunut olemattomaksi ylikansallisten voimien vahvistuessa. EU on yrittänyt ottaa niskalenkkiä näistä voimista, mutta EU ei kata koko maailmaa.
Lentoliikenteessä kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO sai aikaan muutama viikko sitten historiallisen sopimuksen, jossa maailman lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjä aletaan suitsia yhteisvoimin. Tosin aluksi siinä on vain osa maailman maista mukana ja vuonna 2027 sitä edellytetään kaikilta. Ei ihan mahdu viiden vuoden sisään.
Huh, tulipa synkkä tarina. Mutta todellisuus on paljon synkempi. Ei aina pidä olla kivaa ja virtuaalista, ei aina pidä olla ihanien digitaalisten viihdykkeiden äärellä. Joskus pitää ottaa itselleen tunti aikaa ja miettiä, mistä tässä oikein on kysymys.
Siinä voi tulla mieleen sellainenkin ajatus, että mitähän minä voisin tehdä asian eteen. Minulla se hetki oli tätä kolumnia kirjoittaessani.
JORMA MÄNTYNEN