Marraskuun puolivälin hämärä päivä Vaasassa vuonna 1992. Lunta on jo maassa, mutta ihmiset kulkevat vielä paljain päin ja ilman hanskoja.
Ainakin lähikioskille poiketessaan.
Siellä iltapäivälehtien lööpit huutavat uusimpia juoruja Britannian prinsessa Dianasta, Monacon prinsessa Carolinesta ja kotoisemmasta julkkiksesta, Mikko Alatalosta.
Vaasalaiset poikkeavat kipsalle, kitskalle, kiskalle tai kispalle (rakkaalla lapsella on monta nimeä) ostamaan irtokarkkeja, grilliruokaa tai iltapäivälehdet ja täyttämään lottokupongin.
Tällä viikolla päävoitto on huimat 10 miljoonaa markkaa.
Vaasan teknillisessä oppilaitoksessa rakennusarkkitehdiksi opiskeleva Juha Loukola taltioi yhden ja saman päivän aikana diafilmille kymmenkunta kioskia eri puolilta Vaasaa.
32 vuotta myöhemmin hän julkaisee kuvat Facebook-ryhmässä ”Vaasan kuvia 1900-luvulta”, ja nostalgiset muistot tulvahtavat monelle mieleen. Tämän jutun kuvatekstien sitaatit ovat ”Vaasan kuvia 1900-luvulta” -Facebook-ryhmässä Loukolan kioskikuviin kirjoitettuja kommentteja.
Yhtäkään näistä kioskeista ei ole enää olemassa sellaisena kuin Loukolan kuvissa.
Arkkitehtiopiskelijan opiskelutehtävä
– Kioskien kuvaaminen oli opiskelutehtävä. Siihen liittyi kameran käytön opettelua ja sen sellaista. Tehtävänä ei ollut inventoida kaikkia Vaasan kioskeja, vaan ottaa kymmenkunta kuvaa jostain rakennuksista Vaasassa. Minä valitsin kioskit, kertoo nykyisin Kirkkonummella asuva Loukola.
Hän muistelee, että kioskeja oli vielä siihen aikaan melkein joka kaupunginosassa.
– Varmaan puolen kilometrin välein oli kioski tai lähikauppa. Ja juuri tuollainen luukkukioski, joita kuvissanikin on. Vähemmän oli kioskeja, joihin käveltiin sisään. Sellaisissa olikin vähän kumma olo, että eikö minua palvellakaan, vaan pitää itse valita tuotteet ja viedä kassalle.
Oppitunneilla kaikkien opiskelijoiden kuvasarjat katseltiin sitten läpi.
– Muistan, että minun kuvieni kohdalla puhuttiin esimerkiksi siitä, että osa kioskeista oli kokonaisia rakennuksia, kun taas osassa kuvista kioski oli yksi liikehuoneisto isommassa rakennuksessa. Pohdimme myös, pystyykö kuvista päättelemään kioskien rakennusaikaa, Loukola sanoo.
Kuvat pelastuvat skannaamalla
Loukola kuvasi vaasalaiskioskit siis diafilmille. Jokin aika sitten hän skannasi diat sähköiseen muotoon.
– Ostin kunnollisen skannerin, jolla saa vanhoista, naarmuuntuneista ja likaisistakin valokuvista, diakuvista ja filmeistä tehtyä oikein hyviä kuvia, kun niitä jaksaa vain käsitellä, hän kertoo innostuneena.
Skannaamalla Loukola on ”pelastanut” useita pahvilaatikoihin ja muualle unohtuneina lojumaan jääneitä perheen valokuvia.
Varsinaiseksi valokuvaharrastajaksi hän sanoo ryhtyneensä vasta digiajalla. Omasta arkistosta löytyy nykyisin useita tuhansia otoksia.
Historiasta ja valokuvauksesta kiinnostuneena hän kuuluu Vaasan historiakuvien FB-ryhmän lisäksi vastaaviin Ylistaron ja Isonkyrön historiakuvaryhmiin.
”Vaasan kuvia 1900-luvulta” -ryhmässä Loukolan postaamat kioskikuvat ovat saaneet satoja tykkäyksiä ja kymmeniä kommentteja.
– On tosi hienoa, että kuviin on tullut kommentteja. Se on palkitsevaa minullekin, sillä skannaaminen on yksinäistä hommaa. Kiinnostavaa, että näinkin arkiset asiat ja rakennukset kuin vanhat kioskit kiinnostavat ihmisiä, Loukola sanoo.
Kiinasta Kirkkonummelle
Loukola on kotoisin Ylistarosta, mutta opiskeli Vaasassa. Rakennusarkkitehdin töitä hän ei ole valmistumisensa jälkeen juuri tehnyt, vaan hän ajautui IT-alalle.
Hän on asunut Shanghaissa, Kiinassa useaan eri otteeseen yhteensä noin 10 vuotta, mutta 14 viime vuotta on vierähtänyt Kirkkonummella.
Nykyään hän on töissä Loihteella, jonka juuret ovat Vaasassa.
Jäikö Loukolalle opiskeluvuosilta Vaasasta mieleen joku suosikkikioski?
– Asuin useissa kämpissä opiskeluaikana, mutta kuvien ottamisen aikaan asuin Suvilahdessa. Siellä oli pari kioskia, joissa tuli usein käytyä.
Samaa sanovat Facebook-ryhmässä kommentoineet. Lähikioski oli tärkeä palvelu koko kaupunginosalle eri puolilla Vaasaa.
Kipsa oli kulmakunnan lasten ja nuorten suosikkikokoontumispaikka, jossa hengattiin iltaisin. Monille nuorille kioski oli ensimmäinen työpaikka tai kesätyöpaikka, ja kioskien vakituiset myyjät tulivat asiakkaille tutuiksi. Heidät muistetaan vielä kymmenien vuosien jälkeenkin.