Mar­kal­la merk­ka­rei­ta ja muita ir­to­kark­ke­ja – Kios­ki­kult­tuu­rin muistot 30 vuoden takaa he­rää­vät henkiin va­lo­ku­vis­sa Vaasan kios­keis­ta

– Tuolta sai 10 pennin irtokarkkeja, Lars Öling muistelee. – Merkkareita ja lottolappuja! Timo Wolff lisää. – Tuo ruokalista on kiskottu läpi useampaan kertaan kaikin mahdollisin variaatioin, kun työpaikka sijaitsi 50 metrin päässä grillistä, Rami Kangas sanoo Suvilahdentien Grillari-kioskista.

Kuva: Juha Loukola

Marraskuun puolivälin hämärä päivä Vaasassa vuonna 1992. Lunta on jo maassa, mutta ihmiset kulkevat vielä paljain päin ja ilman hanskoja.

Ainakin lähikioskille poiketessaan.

Siellä iltapäivälehtien lööpit huutavat uusimpia juoruja Britannian prinsessa Dianasta, Monacon prinsessa Carolinesta ja kotoisemmasta julkkiksesta, Mikko Alatalosta.

Vaasalaiset poikkeavat kipsalle, kitskalle, kiskalle tai kispalle (rakkaalla lapsella on monta nimeä) ostamaan irtokarkkeja, grilliruokaa tai iltapäivälehdet ja täyttämään lottokupongin.

Tällä viikolla päävoitto on huimat 10 miljoonaa markkaa.

– Voi ristus, tuolla oli huippu tuplamakupala! Aina alahuuli auki, kun ei saanu riittävän isoksi suuta, ja alahuuli jäi aina hampaitten ja sämpylän väliin, muistelee Jukka Kuusalo Suvilahden Teirinkadulla sijainneen Teirin kipsan herkkua. – Nostalginen kuva. Tulee ikävä vanhoja kunnon grillejä! Sami Sassi haikailee.

Kuva: Juha Loukola

Vaasan teknillisessä oppilaitoksessa rakennusarkkitehdiksi opiskeleva Juha Loukola taltioi yhden ja saman päivän aikana diafilmille kymmenkunta kioskia eri puolilta Vaasaa.

32 vuotta myöhemmin hän julkaisee kuvat Facebook-ryhmässä ”Vaasan kuvia 1900-luvulta”, ja nostalgiset muistot tulvahtavat monelle mieleen. Tämän jutun kuvatekstien sitaatit ovat ”Vaasan kuvia 1900-luvulta” -Facebook-ryhmässä Loukolan kioskikuviin kirjoitettuja kommentteja.

Yhtäkään näistä kioskeista ei ole enää olemassa sellaisena kuin Loukolan kuvissa.

Korkeamäen kioski oli osa isompaa ostoskeskusta. – Kiskalta haettiin merkkareita ja muutenkin vietettiin aikaa ostarilla, Timo Kuru muistelee.

Kuva: Juha Loukola

Arkkitehtiopiskelijan opiskelutehtävä

– Kioskien kuvaaminen oli opiskelutehtävä. Siihen liittyi kameran käytön opettelua ja sen sellaista. Tehtävänä ei ollut inventoida kaikkia Vaasan kioskeja, vaan ottaa kymmenkunta kuvaa jostain rakennuksista Vaasassa. Minä valitsin kioskit, kertoo nykyisin Kirkkonummella asuva Loukola.

Hän muistelee, että kioskeja oli vielä siihen aikaan melkein joka kaupunginosassa.

– Varmaan puolen kilometrin välein oli kioski tai lähikauppa. Ja juuri tuollainen luukkukioski, joita kuvissanikin on. Vähemmän oli kioskeja, joihin käveltiin sisään. Sellaisissa olikin vähän kumma olo, että eikö minua palvellakaan, vaan pitää itse valita tuotteet ja viedä kassalle.

Tämä lippakioski sijaitsi Simeonintiellä Asevelikylässä. – Tässä kioskissa oli ihana ”täti”. Kun oltiin niin pieniä, ettei yletytty tiskille, hän tuli aina ulos ja nosti meidät tiskille istumaan, jotta saatiin katsella valikoimia, Anu Suoninen muistaa. – Mä näen vieläkin joskus unta tuosta kioskista. Siellä tuli muutaman kerran käytyä muksuna, lisää Mia Inkiläinen.

Kuva: Juha Loukola

Oppitunneilla kaikkien opiskelijoiden kuvasarjat katseltiin sitten läpi.

– Muistan, että minun kuvieni kohdalla puhuttiin esimerkiksi siitä, että osa kioskeista oli kokonaisia rakennuksia, kun taas osassa kuvista kioski oli yksi liikehuoneisto isommassa rakennuksessa. Pohdimme myös, pystyykö kuvista päättelemään kioskien rakennusaikaa, Loukola sanoo.

Jotkut muistavat tämän Kirkkopuistikko 5:ssä sijainneen kioskin nimellä Listikku. – Lapsuuteni kantakioski. Elämän ekat 13 vuotta vierähtivät naapuritalossa, muistelee Antti Haavisto.

Kuva: Juha Loukola

Kuvat pelastuvat skannaamalla

Loukola kuvasi vaasalaiskioskit siis diafilmille. Jokin aika sitten hän skannasi diat sähköiseen muotoon.

– Ostin kunnollisen skannerin, jolla saa vanhoista, naarmuuntuneista ja likaisistakin valokuvista, diakuvista ja filmeistä tehtyä oikein hyviä kuvia, kun niitä jaksaa vain käsitellä, hän kertoo innostuneena.

Skannaamalla Loukola on ”pelastanut” useita pahvilaatikoihin ja muualle unohtuneina lojumaan jääneitä perheen valokuvia.

Varsinaiseksi valokuvaharrastajaksi hän sanoo ryhtyneensä vasta digiajalla. Omasta arkistosta löytyy nykyisin useita tuhansia otoksia.

Historiasta ja valokuvauksesta kiinnostuneena hän kuuluu Vaasan historiakuvien FB-ryhmän lisäksi vastaaviin Ylistaron ja Isonkyrön historiakuvaryhmiin.

Raastuvankadulla, vastapäätä Club 25:tä, sijaitsi tämä keltainen kioski. Lähellä oli kouluja, ja monelle tämä kioski oli ”välituntikioski”. – Tuolta ostettiin ”aivotikkareita”. Se oli vaalea, pyöreä ja sopivan sitkee tikkunekku, jossa oli lakritsijauhetta, muistelee Annika Eklund. – Oli niin hyviä, että tilattiin ystävän kanssa koko pötti! Tais olla 100 kappaletta, lisää Jari Helin.

Kuva: Juha Loukola

”Vaasan kuvia 1900-luvulta” -ryhmässä Loukolan postaamat kioskikuvat ovat saaneet satoja tykkäyksiä ja kymmeniä kommentteja.

– On tosi hienoa, että kuviin on tullut kommentteja. Se on palkitsevaa minullekin, sillä skannaaminen on yksinäistä hommaa. Kiinnostavaa, että näinkin arkiset asiat ja rakennukset kuin vanhat kioskit kiinnostavat ihmisiä, Loukola sanoo.

Tämä kioski sijaitsi torin laidalla Kauppapuistikolla siinä, missä nykyään on hampurilaisravintola. Myöhemmin 1990-luvulla kioskia pyöritti VPS, ja kioskia kutsuttiin Pallokioskiksi.

Kuva: Juha Loukola

Kiinasta Kirkkonummelle

Loukola on kotoisin Ylistarosta, mutta opiskeli Vaasassa. Rakennusarkkitehdin töitä hän ei ole valmistumisensa jälkeen juuri tehnyt, vaan hän ajautui IT-alalle.

Hän on asunut Shanghaissa, Kiinassa useaan eri otteeseen yhteensä noin 10 vuotta, mutta 14 viime vuotta on vierähtänyt Kirkkonummella.

Nykyään hän on töissä Loihteella, jonka juuret ovat Vaasassa.

Elintarvike-Maxi-kioski sijaitsi Pitkäkatu 51:ssä, Vaasan kaupunginteatterin naapurissa.

Kuva: Juha Loukola

Jäikö Loukolalle opiskeluvuosilta Vaasasta mieleen joku suosikkikioski?

– Asuin useissa kämpissä opiskeluaikana, mutta kuvien ottamisen aikaan asuin Suvilahdessa. Siellä oli pari kioskia, joissa tuli usein käytyä.

Samaa sanovat Facebook-ryhmässä kommentoineet. Lähikioski oli tärkeä palvelu koko kaupunginosalle eri puolilla Vaasaa.

Kipsa oli kulmakunnan lasten ja nuorten suosikkikokoontumispaikka, jossa hengattiin iltaisin. Monille nuorille kioski oli ensimmäinen työpaikka tai kesätyöpaikka, ja kioskien vakituiset myyjät tulivat asiakkaille tutuiksi. Heidät muistetaan vielä kymmenien vuosien jälkeenkin.

Hietalahdenkadulla kohdassa, jossa moottoritie vaihtuu Kauppapuistikoksi, sijaitsi tämä kioski. Monissa kioskeissa oli runsas lehtivalikoima, ja se näkyi kioskin ulkopuolellakin. – Tuolta hain muksuna usein isälle tupakkaa, punaista Norttia, ja samalla sain ostaa itselleni karkkia. Sitä piti mukava pariskunta, muistelee Marina Sippus.

Kuva: Juha Loukola