Nyt on kiire, auta äkkiä!
Huijarit käyttävät usein hyödykseen ajankohtaisia tapahtumia ja kiireen tuntua, jotta saisivat ihmiset lahjoittamaan rahaa. Näin kertoo STT:lle Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell.
– Tämä Marja tarvitsee nyt apua, ja hänen tilanteestaan on hyvin tarkkoja kuvauksia. Vaikka lahjoituksia pyydettäessä aina vedotaan tunteisiin jollakin tasolla, se ei ole enää asiallista, vaan painostetaan toimimaan välittömästi, Beurling-Pomoell sanoo.
Torstaina paljastui, että Apuna ry -järjestön Anteeksi Pekka -julkaisun takaa löytyi huijaus. Apuna jakoi sosiaalisen median kanavissaan päivityksen, jossa kerrottiin koulukiusatusta Pekasta. Päivityksen perusteella Pekka teki lopulta itsemurhan. Päivitys poistettiin järjestön sosiaalisen median kanavista torstaina.
Järjestön puheenjohtaja Heidi Jaari kertoi torstaina Instagramissa järjestön tulleen huijatuksi. Jaari välitti tätä ennen Helsingin Sanomille viestin "Pekan äidiltä", joka tunnustaa huijanneensa järjestöä.
Tornikosken mukaan teksti Pekan elämästä sisältää hyvin yksityiskohtaista tietoa, jota ammattimaiset järjestöt tuskin käyttäisivät viestinnässään. Myös "Pekan" kiitosviestit vaikuttavat hänen mukaansa epäuskottavilta. Apuna ry julkaisi Pekalta saatuja viestejä, joissa kiitellään lahjoittajia.
Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n pääsihteeri Pia Tornikosken mukaan hyväntekeväisyyshuijaukset perustuvat usein ihmisten auttamishalun hyväksikäyttöön.
Tornikoski kertoo, että viime vuosina on tehty joitakin samankaltaisia huijauksia, joissa yksittäiset ihmiset ovat keränneet varoja tunteita herättävällä tarinalla. Hän sanoo, että tämänkaltaiset tahot eivät tee keräysilmoitusta tai hae lupaa viranomaiselta, mikä tekee valvonnasta vaikeaa.
– Humanitääriset kriisit ja katastrofit herättävät ihmisissä auttamishalun ja lahjoittamishalun. Ukrainan tilanteessa havaittiin, että somessa jaettiin erilaisia lahjoituspyyntöjä niin, että oli hyödynnetty jonkun vakiintuneen keräystahon ilmettä ja logoa.
Tietoa pitää olla esillä avoimesti
Poliisihallituksesta kerrottiin STT:lle torstaina, että Apuna ry:llä ei ole tällä hetkellä voimassa olevaa rahankeräyslupaa tai hyväksyttyä pienkeräysilmoitusta. Järjestö antoi muun muassa Ylen mukaan Pekan "äidin" ja "tädin" yhteystiedot eteenpäin lahjoittajille. Tornikosken mukaan tämä ei ole yleinen käytäntö.
– Rahankeräyslainsäädäntö määrittelee, että lupa tai ilmoitus tarvitaan silloin, kun rahalahjoituksia pyydetään suurelta yleisöltä. Henkilötietojen ja tietosuojan näkökulmasta tietojen jakamisen suhteen olisi syytä arvioida, mitä annetaan ja kenelle.
Tornikosken mukaan lahjoittamista harkitessa kannattaa miettiä, kenen kautta lahjoittaminen herättää luottamusta. Vakiintuneilla ja tunnistettavilla toimijoilla on hyvät nettisivut, joilta saa tietoa avoimesti ja läpinäkyvästi.
– Varsinaisesta viestistä pitäisi huokua kunnioitus niin lahjoittajia kuin avun saajia kohtaan, Tornikoski sanoo.
Jos esimerkiksi järjestöllä on rahankeräyslupa, rahankeräyslain mukaan luvan tai pienkeräysilmoituksen pitää olla sivuilla näkyvissä. Rahankeräysluvan saaneet tahot on listattu poliisin sivuille.
Tilinumeroa ei sen sijaan Tornikosken mukaan kuulu sivuilla olla, ellei rahankeräyslupaa ole.
Lahjoittaja saattaa miettiä myös, mihin lahjoitetut rahat käytetään ja onko lahjoittamisesta apua. Nettisivuilla kuuluisikin Tornikosken mukaan olla sellaisten ihmisten yhteystiedot, jotka voivat antaa lahjoittajille lisätietoja.
Kuluja on aina
Myös Kuluttajaliiton Beurling-Pomoell sanoo, että Pekan tarinassa vedottiin kaikkiin mahdollisiin tunteisiin, mikä voisi soittaa hälytyskelloja.
– Nämä eivät ole kuitenkaan täysin yksiselitteisiä tapauksia, jos avustusjärjestökin meni siihen lankaan.
Järjestäytyneessä lahjoittamisessa lahjoittaja ja avun saaja eivät ole suoraan yhteydessä toisiinsa, vaan lahjoitukset kerää ammattimainen taho, joka varmistaa toiminnan lainmukaisuuden ja sen, että rahat menevät oikeaan käyttötarkoitukseen. Esimerkiksi ruokalahjoitus voidaan antaa lahjakorttina.
Beurling-Pomoell varoittaa väitteestä, jonka mukaan kaikki lahjoitetut varat menevät sataprosenttisesti avustuksiin.
– Ei se täysin mahdotonta ole, mutta kyllä se herättää kysymyksiä, että miten se on mahdollista.
Väitettä, että hallintokuluja ei ole, hän ei nielisi purematta.
– Kaikissa järjestelmissä on kuluja. Vaikka toiminta olisi täysin vapaaehtoista, silti kuluja on aina.