Kolumni

Mar­ja-Lii­sa ja Matti ja Raisa

Sitä kisahuumaa kesti koko talven. Päivisin Marja-Liisa (Haemaelaenen) hiihti, illat Matti (Nykaenen) hyppäsi ja siinä ohessa Raisa (Smetanina, Neuvostoliitto) koetti pyydystää viekkain keinoin Mattia Marja-Liisalta.

Rakkaus siivitti Mattia ja Marja-Liisaa, yhä parempiin suorituksiin. Kun Marja-Liisa hiihti, Matti seisoi ladun varrella Suomen lippua heilutellen ja rakastansa kannustaen. Kun Matti ponnisti hyppytornin nokalta, kisamontussa Marja-Liisan vatsanpohjassa perhoset pyörivät ympyrää ja jännitys oman kultapojan puolesta oli suunnaton. Raisa oli varjona läsnä joka paikassa ja kaiken aikaa. Myös hän oli menettänyt sydämensä tälle vaalealle suomalaiselle nuorukaiselle ja oli valmis jopa käyttämään hieman kyseenalaisia keinoja voittaakseen Matin sydämen itselleen.

Minä esitin siinä koko talven jatkuneessa leikissä Marja-Liisaa ja naapurin Mira esitti Mattia. Raisaa ei esittänyt kukaan, hän vain oli näkymättömänä, mutta erittäin voimakkaana harmina keskuudessamme. Olympia-areena oli meidän kotiojassa, jonne traktori oli puskenut valtavat lumipalteet. Se talvi, 1984, kun oli poikkeuksellisen luminen. Koko talven sydämen me Miran kanssa leikimme Sarajevon olympialaisia. Hiihdimme tien pientareella ja hyppäsimme mäkeä kengät jalassa, lumikasan päältä. Ei haitannut, vaikka Harri Kirvesniemi tuli viemään Marja-Liisan vihille vielä samana vuonna. Meille oli olemassa vain Marja-Liisa, Matti ja Sarajevon kisat.

Oma pikkukoululaiseni on suunnilleen saman ikäinen nyt, kuin minä Sarajevon talvena. Myös hän leikkii mielellään lumessa. Kaverina on usein pikkusisko tai paras kaveri naapurustosta. He eivät leiki Mattia ja Marja-Liisaa tai tähän päivään päivitettynä versiona Iivoa ja Aikkua. He leikkivät pikkutyttöjä, joiden ympärillä leijuvan lumen joka ikinen hiutale on pienen pieni lumikeiju. Heidän leikeissään lumikeijut vievät pikkutytöt lumimaahan, jossa tytöt muuttuvat ihanan valkoisiksi lumiprinsessoiksi.

Vuosikymmenten varrella talvileikit ovat muuttaneet muotoaan, mutta ovat aina yhtä ihania, märkiä ja kylmiä ja saavat nenän vuotamaan ja aivastuttamaan. Vaikka lumitöiden tekeminen tuntuisi aikuisista joskus työläältä, on hyvä muistaa, että lapsille luminen talvi on se ainoa oikea talvi.

Katja Aninko-Laukkola

Marja-Liisaa esittänyt toimittaja