Datakeskukset ovat nousseet yhä enemmän julkiseen keskusteluun. Erityisesti kriittiset näkemykset ovat saaneet viime aikoina huomattavasti näkyvyyttä. Eikä syyttä, sillä esitetyt huolet ovat aivan aiheellisia.
Maamme taloudellinen tilanne on ollut jo pitkään haastava. Suomeen kaavailluista ja jo rakenteilla olevista datakeskushankkeista on toivottu merkittävää piristysruisketta talouteen. Itse olen tämänkaltaisiin toiveisiin suhtautunut epäillen jo pidempään.
Noin neljä vuotta sitten aloin kysymään säännöllisesti eduskunnan talous- ja valtiovarainvaliokunnissa sitä, tuleeko datakeskuksista valtiolle enemmän verotuloja kuin niiden vuoksi nousee kansalaisten yhteenlaskettu sähkölasku. Professorit ja tohtorit vastasivat kuorossa, että onpa hyvä kysymys, tämä pitäisi selvittää.
Otin asian esiin myös Wärtsilän 190-vuotisjuhlassa, jonka paneelikeskustelussa Aalto-yliopiston professorin, Peter Lundin, vastaus oli samanlainen kuin valiokunnassa kuultujen professorien.
Huhtikuussa datakeskusten vaikutuksista varoittelivat muun muassa F-Securen perustaja, suursijoittaja Risto Siilasmaa ja Kemianteollisuus ry:n toimitusjohtaja Mikko Salo. Nyt toukokuussa joukkoon liittyi verohallinnon pääjohtaja Markku Heikura.
Näissä ulostuloissa keskeisiä huolenaiheita datakeskusten tuloon liittyen ovat muun muassa kasvavan sähkönkulutuksen uhka Suomen teollisuuden kilpailukyvylle, datakeskusten heikko työllistävyys ja niiden tuottamien verotulojen vähäisyys.
Pelkona on, että datakeskusten taustalla olevat yhtiöt hyödyntävät Suomen luonnonvaroja ja yhteiskunnan perusrakenteita tavalla, jolla taloushyödyt valuvat lähinnä ulkomaille.
Haastatteluissa annetut esimerkit ovat karuja: Erään arvion mukaan kemianteollisuus työllistäisi samalla sähkömäärällä noin 26 kertaa enemmän ihmisiä kuin datakeskukset. Suurin verotuotto taas yhdestä datakeskuksesta on ollut tähän mennessä 11 miljoonaa euroa.
Samaan aikaan suurin yksittäinen arvonlisäveron palautus on kuitenkin ollut jopa 240 miljoonaa euroa. Jälkimmäisessä on siis kyse verotuottojen vähentymisestä, ei tulosta yhteiskunnalle.
On ymmärrettävä ja sisäistettävä se tosiasia, että datakeskusten taustalla olevat ulkomaiset yhtiöt eivät ole mitään hyväntekeväisyysjärjestöjä. Ne ovat yrityksiä, joilla on omia taloudellisia tarkoitusperiä.
Vastuullisen suomalaisen poliitikon on asian suhteen päätöksiä tehdessä muistettava Suomen ja suomalaisten kansallinen etu. Nyt tarvitaan malttia datakeskushehkutukseen.
Itse pidän todennäköisenä, että datakeskukset nostavat sähkön hintaa, näin kansalaisille jää taas vähemmän ”käteen”, heikentäen samalla kansalaisten ostovoimaa, ja mikä pahinta, kohonneet sähkön hinnat saattavat romuttaa yritystemme kilpailukykyä ja vientimahdollisuuksia.
Olemmeko me sinisilmäisiä vai emmekö me Suomessa osaa laskea, vai mikä on syy sille, että näitä on lukuisia tänne tulossa?