Syyskuisena arki-iltana moni on saapunut korjaamaan pyöräänsä Länsi-Vantaan pyöräpajalle Myyrmäkeen. Yksi heistä on Toufik Demnati, jonka 1990-luvulla ostetun pyörän vaihteet tarvitsevat kunnostusta. Demnati asuu aivan kivenheiton päässä pajalta ja on ohi kulkiessaan pannut merkille pajatoiminnan.
– Kaikki aina maksaa, joten ilahduin kuullessani, että tämä pajatoiminta on ilmaista, ensimmäistä kertaa pajalle saapunut Demnati sanoo.
Suomeen on viime vuosina avautunut useita vapaaehtoisuuteen, maksuttomuuteen ja yhteisöllisyyteen perustuvia pyöräpajoja, joihin kaikki ovat tervetulleita kunnostamaan pyöriään.
Yksi tänä vuonna toimintansa aloittaneista on Myyrmäessä sijaitseva Länsi-Vantaan pyöräpaja, joka järjestää toimintaa yhtenä arki-iltana viikossa. Itse paja on yksinkertainen: aseman ja uimahallin läheisyydessä kävelykadulla sijaitsevan kontin sisältä löytyy korjaamiseen tarvittavia työvälineitä ja varaosia. Kontista vapaaehtoiset ja pyöräänsä korjaavat ihmiset hakevat tarvittavat välineet kadulle kunnostamista varten.
Demnatia vaihteiden kunnostamisessa opastaa Vantaan pyöräpajan yhdistyksen puheenjohtaja Jussi Halonen. Periaatteena on, että pajan vapaaehtoiset opastavat kävijöitä, mutta kävijät itse kunnostavat ja huoltavat pyöränsä.
– Ajatuksena on, että kävijöille jää pajalta henkistä pääomaa uusien taitojen muodossa, Halonen kertoo.
Ilmiö on kansainvälinen
Kansainvälisesti pyöräpajat, englanniksi bike kitchens, ovat olleet suosittuja jo pitkään. Ilmiö syntyi 1980-luvulla, ja erityisesti 2000-luvun alussa pajat levisivät ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.
Tällä hetkellä pyöräpajoja löytyy Suomesta seitsemästä kaupungista: Helsingistä, Vantaalta, Turusta, Kotkasta, Tampereelta, Joensuusta ja Kuopiosta. Vanhin, vuonna 2008 perustettu paja sijaitsee Helsingissä. Viimeisten kahden vuoden aikana pajoja on perustettu Joensuuhun, Kuopioon, Vantaalle sekä Tampereelle.
Mistä pyöräpajakulttuurissa on kyse?
– Yksinkertaisimmillaan pyöräpajoissa ja pyöräpajakulttuurissa on kyse kaikille avoimesta tee se itse -tilasta, jossa tarjotaan tilat, työkalut sekä opastusta pyörän kunnostamiseen. Keskeistä on pyöräilyn edistäminen ja pyöräilyn saavutettaviksi tekeminen kaikille sosioekonomisesta statuksesta riippumatta, kertoo projektipäällikkö Hemmo Rättyä Pyöräliitosta.
Rättyä toimii koordinaattorina Pyöräliiton Pyöräpajat Rullaamaan -hankkeessa, jonka tavoitteena on ollut perustaa uusia pyöräpajoja Suomeen. Hanke on tarjonnut rahoituksen uusien pyöräpajojen perustamiseen, mutta perustamisen jälkeen pajat toimivat itsenäisesti yhdistys- ja vapaaehtoistoiminnan kautta.
– Syvemmällä tasolla itse ajattelen, että konkreettisen kunnostusavun lisäksi pyöräpajat toimivat eräänlaisena vastavoimana sille, mihin länsimainen kulutusyhteiskunta tällä hetkellä meitä kannustaa. Meillä raha ei vaihda omistajaa, vaan arvo syntyy siinä, että pajalla autetaan toinen toisiamme ja opitaan uusia taitoja.
Rättyä korostaa Halosen tapaan uusien taitojen opettamisen ja oppimisen keskeistä asemaa pyöräpajakulttuurissa.
– Sen huomaaminen, että oppii hyvin konkreettisia taitoja, on usein monille mahtava tunne. Siitä tulee tärkeitä pystyvyyden kokemuksia.
Siinä, missä Vantaan pyöräpajan muodostavat käytännössä yksinkertainen kontti ja katutila, joissain kaupungeissa pajat ovat kooltaan paljon laajempia ja järjestävät esimerkiksi konsertteja ja muita tapahtumia.
Kävijöiden ikähaarukka laaja
Vantaalla heti pyöräpajan avauduttua huomaa kävijöiden laajan ikähaarukan. Paikalle on saapunut Demnatin lisäksi eläkeläinen, nuoria ja keski-ikäisiä.
Monet alkuillan kävijöistä asuvat itse Myyrmäessä ja ovat saapuneet pajalle aivan viereisistä kortteleista. Pyöräpajan vapaaehtoisen ja perustajajäsenen Selja Purovaaran mukaan paja tavoittaakin ihmisiä laajalla kirjolla aina viereisestä alakoulusta perheisiin ja vanhuksiin.
Rättyän mukaan yhtä tyypillistä pyöräpajalla käyvää ei ole ja myös kaupunkien välillä kävijöissä saattaa olla vaihtelua. Rättyä kertoo, että esimerkiksi Helsingin pyöräpajalla käy paljon pyörällä liikkuvia ruokalähettejä, jotka usein ovat maahanmuuttajia.
Pajatoiminnan ympärille syntyy yhteisöjä
Niin Rättyä kuin Purovaarakin korostavat pajatoiminnan yhteisöllisyyttä. Ensin pajalle tullaan kunnostamaan omaa pyörää, mutta monet saavat pajoilta ystäviä ja opittuaan taitoja alkavat opettaa muita.
Vantaan pyöräpajalla toimiva Purovaara itse on esimerkki pyöräpajakulttuurin yhteisöllisyydestä. Hän kertoo aloittaneensa ja oppineensa pyörän kunnostuksen Helsingin pyöräpajalla, josta muodostui Purovaaralle tärkeä yhteisö. Nyt hän haluaa välittää saatuja oppeja eteenpäin ja luoda pyöräpajakulttuuria myös Vantaalle.
Purovaara haluaa omalta osaltaan edistää pyöräilyä pajakulttuurin kautta, sillä hänelle pyöräily edustaa kestävää ja ekologista liikkumismuotoa, joka mahdollistaa myös vapauden.
– Jos osaa pyöräillä, omistaa pyörän ja osaa kunnostaa sitä, niin maailma on auki.
