Suomalainen urheilukulttuuri on aina perustunut yhteen, tukevaan selkärankaan. Mikään ei tule koskaan korvaamaan talkootyötä.
Ilman vapaaehtoista tapahtumahenkilökuntaa ei varmaan mikään suomalainen urheiluseura tai tapahtuma toimisi.
Tämän tietää sanomattakin jokainen harrastavan lapsiperheen isä ja äiti. Lapsen harrastuksen mukana tulee usein erilaisia talkoita, joissa jokaiselle tulee oma pieni rooli. Kuka tuo auton, kuka leipoo, kuka tuo pöydät ja tuolit...
Iso osa seurojen varainhankintaa on myydä sukkia, vessapaperia tai vaikka makeisia.
Itse en edes muista, koska olisin viimeksi ostanut vessapaperia kaupasta. Aina joku seura on myymässä tätä ei-niin- elintärkeää, mutta paikoitellen akuuttia tavaraa. Siksi sitä on aina komerossa, ja mikä parasta, ostoksien yhteydessä kotiinkuljetus toimii aina. Miksi siis en ostaisi vessapaperia kotiovelle?
Teen paljon eri media-alan töitä, ja harvoin haluan kieltäytyä minulle tarjotuista hommista. Aina tarvitaan selostajaa, kuuluttajaa tai mitä tahansa minuun yhdistettävää mediatyötä.
En osaa sanoa kovin kevein perustein ”ei”. Vaikka tapahtuma ei liippaisi itseäni mitenkään, tiedän, mitä seuratoiminta vaatii. Monesti haluan olla mukana auttamassa osaltani tapahtumien toteuttamisessa. Kalenterini on vain valitettavan täynnä, ja joudun liian usein kieltäytymään. Se tuntuu ikävältä.
Olin sunnuntaina erotuomarina nuorten jenkkifutisturnauksessa. Tuntuu pieneltä tapahtumalta, mutta sielläkin oli paikalla tusinoittain vapaaehtoisia pitämässä huolta siitä, että Kotkasta, Kuopiosta ja Jyväskylästä asti tulleet joukkueet saivat kaiken, mitä tarvitsivat. On kenttä, pukukopit, tuomarit ja ensiapu.
Ja aina on joku, keneltä voi kysyä vaikka kengännauhoja tai ruokapaikkoja. Juuri sitä, mitä kuka tahansa meistä odottaa, kun ollaan vieraalla paikkakunnalla reissussa.
Tekisi mieleni halata tai heittää yläfemmat jokaiselle talkootyöntekijälle kaikissa tapahtumissa. Tässä vaiheessa joku ehkä haluaa vilauttaa Monopolista tuttua “mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta” -korttia tällaiselle setämiehelle, joten jätetään se halaaminen väliin.
Yleisö voi vaikuttaa sekä omaan että talkoolaisen viihtymiseen tapahtumassa. Sano edes kiitos kaikille, missä tapahtumassa oletkaan, ja vie roskat itse roskikseen.
Se on pitkän päivän jälkeen parasta, mitä se makkarapalkkalainen, vapaaehtoinen talkootyöntekijä voi saada.