Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Mah­dol­li­suuk­sien maailma on suuri

Puheenvuoro

Arkkitehtuurin historia osoittaa, että ihmisen olemassaolo maapallolla on muovautunut rakennetuksi ympäristöksi lukemattomilla eri tavoilla.

Vielä tänäänkin elinympäristöinä ovat samaan aikaan sekä savimajat että pilvenpiirtäjät.

Vanha ja uusi asutus on vähitellen kerrostunut ja luonut jatkuvuutta säilyneissä historiallisissa kaupungeissa. Kokonaisia kulttuureja on olosuhteiden ja ihmisen toiminnan ansiosta kukoistanut, mutta myös tuhoutunut.

Arkkitehtuurin historia on mitä mielikuvituksellisinta.

Arkkitehtuuri on hidas taiteen laji. Ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, edessä elämäntavan ja rakentamisen muutokset tapahtuvat hitaasti.

Ilmastopäästöjä voidaan tutkitusti vähentää puurakentamisella, vähähiilisellä betonilla ja fossiilivapaalla teräksellä.

Laajamittaista uudisrakentamista suositeltavampaa on korjausrakentaminen ja rakennusten käyttötavan muutokset. Kierrätysmateriaalit ja viljeltävät rakennusmateriaalit luovat myös uusia mahdollisuuksia.

Käytännössä ilmastotavoitteista ollaan pyrkimyksistä huolimatta auttamattomasti jäljessä.

Uudet, kestävän kehityksen mukaiset puutuotteet, kuten CLT-modulit, voivat olla hirsirakennusten tavoin samaan aikaan sekä vaatimattomia että ylellisiä, viimeistelystä ja varustetasosta riippuen.

Puumoduleista on rakennettu työmaaparakkeja ja yksityiskouluja luksusalueelle. Epävarmuuden aika hidastaa kehitystä, mutta CLT-tuotteille on tulevaisuudessa kysyntää erityisesti vientituotteena.

Ennakkoluulottomalla, luovalla suunnittelulla puurakennukset ovat sovitettavissa erilaisiin ympäristöihin. Niiden käyttömahdollisuudet muunnelmineen ovat hyvin moninaisia.

Digitaaliset suunnittelu- ja toteutustyökalut mahdollistavat tehokkaan teollisen rakentamistavan. Korjausrakentamisessa digitaalisella hyperrealismilla on taipumus korvata vanhan rakennuksen käsityönä rakennettu olemus.

Säilyttävä korjausrakentaminen hyödyntää kustannustehokkaasti vanhan rakennuksen ominaispiirteet. Eletty elämä ja ajan patina synnyttävät ainutlaatuisen tunnelman. Suurtenkin rakennusten käyttötarkoitusta voi muuttaa ennakkoluulottomasti rakentamalla esimerkiksi yhteistiloja ja avaamalla sisäpihoja.

Viherrakentaminen lisää luonnon monimuotoisuutta ja viihtyvyyttä. Kaupunkitiloihin on mahdollista avata pieniäkin taskupuistoja.

Arkkitehtuurin historia on mitä mielikuvituksellisinta. Niin voi olla tulevaisuuskin.

Luova suunnittelu ei kopioi vanhaa tai olemassa olevaa ratkaisuiksi uusiin haasteisiin. Historiaa kannattaa tarkastella uteliaasti ja kriittisesti, siitä oppien.

Jatkuva oppiminen avaa uusia näkökulmia tulevaisuuteen. Sääntelynkin puitteissa tulevaisuuden haasteet on hyvä kohdata joustavasti, ideoida ja kokeilla, luonnostellen luoda uutta.

Anne-Marjo Panu
Kirjoittaja on arkkitehti SAFA,
Tampereen yliopisto