Maatalouslomituksen 50-vuotisjuhlaa vietettiin 11.9. Seinäjoella. Kiitoksia järjestäjille hienoista juhlista. Oli samalla mukava nähdä kollegoita nykyiseltä lomituksen Kurikan paikallisyksikön alueelta eli ympäri suomenkielistä Etelä-Pohjanmaata.
Maatalouslomittajien edunvalvonta on haasteellinen laji jo senkin takia, että lomittajan ammatissa on kolme eri osapuolta. Lomittajan ja lomitettavan tilan lisäksi vielä työnantaja eli tällä alueella siis nykyisin Kurikan kaupunki. Maatalousyrittäjien eläkelaitos eli Mela ja Maatalouslomittajat ry. puolestaan ovat olleet säätämässä nykyistä lomituspalvelulakia.
Maatalouslomittajille ja ilmeisesti muillekin ammattiryhmille säädetty 11 tunnin vuorokausilepo on asia, joka herättää usein keskustelua lomittajien ja karjatalousyrittäjien välillä. Se on ajatuksena hyvä ja tietysti edesauttaa lomittajien jaksamista, mutta on monilla parsi- tai lypsyasematiloilla käytännössä melko vaikea toteutettava. Nykyajan lehmät ovat usein varsin kovatuottoisia, ja töiden järjestely niin, että lehmien lypsyväli pysyisi mahdollisimman tasaisena, ei aina onnistu jos lomittaja aloittaa työt esimerkiksi aamulla kello 6 ja lopettaa illalla kello 19.
Nykyisin puhutaan paljon myös eläinten hyvinvoinnista, joten siitäkin näkökulmasta katsoen lypsyvälin ei yöllä saisi venyä liian pitkäksi. Silloin lehmät voivat vuotaa maitoaan maahan ja se ei ole kovin tarkoituksenmukaista. Toki poikkeustilanteita eli esimerkiksi lehmien poikimisia tulee navetoissa pakostakin myös illan ja yön aikana ja se toivottavasti on muistettu myös tuosta vuorokausilepoajasta neuvoteltaessa. Niitä poikkeustilanteita kuitenkin tulee isommissa navetoissa varsin usein, joten se vuorokausilepo ei siinäkään mielessä voi läheskään aina toteutua.
Toisaalta, jos tuo 11 tunnin vuorokausilepo toteutuu, niin päivälepo jää lomittajilla varsin lyhyeksi. Jos aamutyöt päättyvät kello 10 ja iltatyöt alkavat kello 15 ja työmatka on useita kymmeniä kilometrejä suuntaansa, kuten lomittajilla nykyisin usein on, niin vastaavasti päivällä ei ehdi paljoa huilaamaan tai kotitöitä tekemään.
Tuo 11 tunnin vuorokausilepo ei ilmeisesti onneksi ole aivan ehdoton, eli se on edelleen neuvoteltavissa tilan olosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti. Ainakin itse teen työt mielellään sen aikataulun mukaan kuinka yrittäjätkin ne tekevät.
Olen tehnyt lomitustöitä pian 34 vuotta ja nähnyt sen valtavan muutoksen mikä karjatiloilla on sinä aikana tapahtunut. Alkuaikoina oli paljon alle kymmenen lehmän tiloja ja niilläkin tultiin vielä silloin toimeen. Töysässäkin oli vielä aikoinaan oma lomatoimisto ja 1990-luvun alussa lähemmäs sata lypsykarjatilaa ympäri pitäjää. Nyt niiden määrä on Töysän alueella pudonnut siitä murto-osaan, ja samoin tietysti muuallakin. Oi niitä vanhoja hyviä aikoja!
Mukana kuitenkin ollaan edelleen, osana suomalaista elintarvikeketjua. Maatalouslomituksella on siinä tärkeä merkitys nyt ja myös tulevaisuudessa. Haasteita kuitenkin riittää jatkossakin, kun karjakoot yhä kasvavat ja tilat harvenevat.
Pentti Hepojoki
Töysä