Maatalouden taloudellinen sorto alkoi melko pian sotien jälkeen ja kiihtyi 1950-luvun loppupuolella sekä 1960-luvulla aina koko EU-maatalouden aika mukaan lukien.
Tänä aikana maaseudun väkimäärä aleni yli miljoonalla, vaikka koko ajanjakso oli rauhan vuosia, jolloin väkeä ja vaurautta olisi pitänyt kertyä myös maakuntien Suomeen.
Suuressa Pohjan sodassa maan väkimäärä väheni samalla miljoonalla (Teemu Keskisarja: ”Suuri Pohjansota”). Silloin Venäjä oli syynä sotiin, nälkään ja tauteihin sekä pakolaisuuteen.
Nyt syy oli Suomen rajojen sisäpuolella pahimpana 70-luvun ”maaltapako”.
Silloin kapitalistissosialistinen poliittinen voima sai maaseudun sellaiseen ahdinkoon, että parempaa elintasoa oli haettava asutus- ja teollisuuskeskuksista aina Ruotsia myöten.
Tämä on ikävästi sanottu kaikkien osallisten ja varsinkin kirjoittajan kannalta. Maaseudulta ei iloiten lähdetty, vaan pakon edessä.
Tätä eivät historioitsijatkaan ole tutkineet. Kysyä vain voi, miksi eivät ole tutkineet?
Joka tapauksessa meillä ei enää ole talonpoikaistoa, jonka tehtävänä yhteiskunnassa on ollut ruuan ja muiden luonnontuotteiden hankkiminen yhteiskunnan tarpeisiin.
Koko tuon ajan keskustapuoluekin oli melko lujasti hallitusvastuussa, mutta maaseudun autioituminen osoittaa sen, ettei se älynnyt, eikä kyennyt puolustamaan maaseutua.
Sen energia meni hajotusliikkeensä vastustamiseen ja uusien epäonnistuneiden poliittisten roolien hankkimiseen.
Sen olisi pitänyt pystyä osoittamaan, että Suomen ekonomisessa ajattelussa on ollut paha valuvika. Se näki kehitysmahdollisuudet vain asutus- ja teollisuuskeskuksissa sekä lisäksi eteläpainotteisena, vaikka maakuntien mahdollisuudet pitäisi olla vähintäänkin yhtä hyvät, koska kerran ollaan Suomi-valtion rajojen sisäpuolella.
Sen oppi akateemisuudesta huolimatta on päin mäntyä ja koko Suomen vahingoksi.
Nyt olemme EU-Suomessa ja maaseudun kannalta ennen niin keskeinen talonpoikaiskulttuuri yhteiskunnan perustana on hävinnyt tai hävitetty. EU:n kapitalistisuus on tullut tilalle, jossa on nyt Rooman valtakunnan tuhon merkit näkyvissä. Ruokaa alettiin tuottaa sen ajan kapitalismin toimesta orjatyövoimalla ja talonpoika tuli tarpeettomaksi, kuten nyt Suomessa.
Oli niitä muitakin syitä, mutta suurin syy oli vapaan talonpojan häviö. Nyt EU sanelee mitä saat viljellä ja miten. Jatkuva byrokratia ja valvonta ovat päällä. Satelliitit lentävät pellon yli ja raportoivat.
Lopultakin keskustapuolue ottakoon maaseudun huolen ja tehtävän asiakseen. Parhaiten se käy kaikkien harharetkien jälkeen maalaisliittona, koska muista puolueista siihen ei ole. Tämä on sitä oikeaa alkiolaisuutta, jonka perään on huudettu.
Eino Wiitalähdet
Isojoki