Oli aika, jolloin ihmiset halusivat muuttaa kaupunkeihin paremman elämän toivossa.
Nyt on selkeästi havaittavissa ihmisten kaipaavan takaisin maaseudun rauhaan, kauas asutuksista.
Kaupunkien elämä on muuttunut osin vaarallisemmaksi kuin ennen. Ihmisillä on paha olla. Lapsemmekin voivat täyteen rakennetuissa kaupungeissa huonommin kuin maaseudulla.
Kaupungeista puuttuu lapsille niin tärkeä kosketus ja luonnollinen yhteys luontoon. Lapsistamme on tullut kaupungeissamme levottomia ja rauhattomia.
Lasten elämä elämää sykkivissä kaupungeissa on kaukana siitä inhimillisyydestä, yhteisöllisyydestä, lämmöstä ja rakkaudesta, jota lapset elämäänsä tarvitsevat.
Kouluissa puhutaan yhä enemmän kiusaamisesta, sen sijaan, että lapset voisivat iloita oppimastaan tiedosta. Koulutkin rakennetaan yhä vain suuremmiksi ja lasten oppimistulokset luonnollisesti siitä kärsivät.
Nyt on kylien ja kyläkoulujen uudelleen heräämisen aika.
Meillä ei ole varaa menettää lapsiamme yhä kaupungistuvassa ja diagnoosikeskeisemmäksi käyvässä maailmassamme.
Maaseudulla asuminen olisi vastaus monen lapsen ja perheen ongelmiin. On yhä tärkeämpää, että lapsistamme kasvaisi luonnosta ja ympäristöstämme huolehtivia ihmisiä.
Maaseudulla asuminen ja eläminen on myös turvallisempaa kuin kaupungissa, koska infrastruktuuri ei ole siellä välttämätöntä.
Veden saanti on turvattua, jos ihmisillä on kaivot tai lähteet, jotka ovat yleisessä käytössä. Vesi onkin yksi tärkeimmistä asioista, mitä ihminen tarvitsee. Vesi on kaupungeissa monelle itsestäänselvyys.
Myös kotitarveviljely pelastaa maaseudulla monen ihmisen ruokahuollon. Sähkön katkeaminen voi halvauttaa koko kaupungin. Kaikki lakkaa toimimasta, ja ihmiset palelevat pimeissä ja kylmissä kerrostaloissaan.
Eläköön maaseutu ja sen monet mahdollisuudet elämän rikastuttajana ja mahdollistajana!