Ilkka-Pohjalaisen pääkirjoitus (4.9.) Suomen pitämisestä kauttaaltaan asuttuna antaa kuvan maakunnan pää-äänenkannattajasta, joka on menettänyt uskonsa maakuntien tulevaisuuteen.
Väestökehityksen ja julkisen talouden haasteista kirjoitus päätyy siihen, ettei keskittymistä vastaan pidä edes yrittää toimia.
Tästä olen vahvasti eri mieltä. Ikääntyminen, muuttoliike ja tyhjilleen jäävät talot ovat todellisia ongelmia, mutta niiden tunnustaminen ei edellytä hanskojen pudottamista. Etelä-Pohjanmaa ansaitsee kunnianhimoisemman tulevaisuuskuvan.
Aluepolitiikka on arvovalinta siitä, haluammeko pitää kiinni Suomen vahvuuksista, kuten omasta ruoantuotannosta, kotimaisesta energiasta, osaamisesta ja yrittäjyydestä.
Haluammeko, että työtä ja koulutusta on eri puolilla maata? Ruoantuotanto, energia ja teollisuus tarvitsevat tekijöitä, jotka puolestaan tarvitsevat koulutusta, toimivia yhteyksiä ja arjen palveluja.
Emme voi pitää kotimaista tuotantoa välttämättömänä ja samalla hyväksyä sen toimintaedellytysten heikkenemistä kehityksenä, johon ei kannata vaikuttaa.
Pääkirjoitus muistuttaa, ettei maaseudun autioituminen ole yhden hallituksen päätös. Ei olekaan. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei poliittisilla päätöksillä olisi merkitystä.
Koulutuksen sijainti, liikenneyhteydet ja palveluverkko vaikuttavat siihen, missä ihmiset voivat opiskella, työskennellä ja elää. Kun näitä edellytyksiä heikennetään, keskittymistä myös kiihdytetään. Se on poliittinen valinta, vaikka sitä perusteltaisiin sopeutumisella.
Aluepolitiikka ei itsessään ole Suomen talouden riippa eikä lupa turhuuteen tai tuhlaukseen.
Jokaisen julkisen euron käyttöä pitää arvioida kriittisesti myös maakunnissa, eikä kaikkea nykyistä voida säilyttää ennallaan.
Keskittäminenkään ei kuitenkaan ole automaattisesti tehokasta. Säästöjä arvioitaessa on huomioitava kasvavat matkat, kuljetukset sekä ihmisille ja yrityksille siirtyvät kustannukset. Toimintaa voidaan uudistaa tehokkaasti ja kestävästi myös kuntien yhteistyöllä sekä liikkuvilla ja digitaalisilla palveluilla.
Etelä-Pohjanmaan tulevaisuutta on rakennettava ruokaketjun, teollisuuden ja yrittäjyyden varaan vahvistamalla niiden osaamista ja uudistumista.
Tarvitsemme koulutuksen ja yritysten tiiviimpää yhteistyötä sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen viemistä yritysten käyttöön.
Seuraavalta hallitukselta on vaadittava tähän konkreettisia edellytyksiä: Tarpeisiin vastaavaa koulutusta, toimivia liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä sekä investointeja mahdollistavaa päätöksentekoa. Nämä ovat myös kansallisen kasvun kysymyksiä.
Maakunnan päälehden tehtävä on arvioida kriittisesti myös keskustan esityksiä. Meidän velvollisuutemme on vastata konkreettisilla ratkaisuilla.
Mutta väite siitä, ettei kehitykseen kannata edes yrittää vaikuttaa, ansaitsee yhtä kriittisen tarkastelun. Luovuttaminenkin on valinta, jolla on seurauksensa.
Keskustan Etelä-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana en hyväksy ajatusta maakunnasta, jonka tehtäväksi jää sopeutua omaan hiipumiseensa.
Tulevaisuus voi löytyä myös maakunnista, jos niiden ihmisille ja yrityksille annetaan mahdollisuus rakentaa sitä. Suomella ei ole varaa jättää maakuntien mahdollisuuksia käyttämättä.