Martti Saarikoski kirjoitti hyvän artikkelin otsikolla ”Kunta ja seura loivat puitteet menestyksekkäälle ilmiölle” (IP, 17.9.2023).
Kirjoituksessa oli mainittu myös allekirjoittaneen ansioista Jymyn junioritoiminnan edistäjänä.
Nurmon kunta valitsi minut kesäajaksi 1965 urheilu- ja nuoriso-ohjaajaksi. Sitä ennen olin ollut jo vuosina 1962 ja 1963 mukana Jymyn junioritoiminnassa. Kesätyöt urheilu- ja nuoriso-ohjaajana jatkuivat 1966 ja 1967. Vuonna 1969 toimin kärppäjoukkueen (alle 17 v.) valmentajana ja pelinjohtajana.
Työhön kuului järjestää pojille monipuolista liikuntaa Haalin kentällä ja kerran viikossa myös Kouran kentällä ja muutaman kerran kuukaudessa Knuuttilan, Viitalan ja Ylijoen koulujen piha-alueilla. Toimin samalla Jymyn juniorijoukkueiden vetäjänä ja pelinjohtajana.
Haalin kentällä osanottomäärä vaihteli kolmestakymmenestä kuuteenkymmeneen poikaan vähintään kolmena päivänä viikossa. Myös Martti Saarikoski oli ahkerasti mukana. Kourassa harjoituksissa oli 20–30 poikaa. Muissa paikoissa hieman vähemmän. Kesäleireille, joita järjestettiin yhdessä Nurmon seurakunnan kanssa, osallistui joka kesä noin sata poikaa.
Kun poikia oli toiminnassa paljon, löytyi myös lahjakkuuksia Jymyn junioreiden edustusjoukkueisiin.
Suomen Pesäpalloliitto järjesti SM-tason kilpailuja vain Ilvessarjan (alle 18 vuotta) pojille. Koin sen esteenä pesäpalloilun kehitykselle. Sain Jymyn edustajana vaikuttaa liiton koulutusvaliokunnassa siihen, että myös alemmissa sarjoissa ryhdyttiin vähitellen järjestämään Suomen mestaruuteen tähtääviä sarjoja. Ensin oli vuorossa Kärppä-sarjan (alle 17 v.) avaaminen SM-kilpailulle vuonna 1969.
Nurmon Jymyn pojat voittivat ensimmäisen kärppien suomenmestaruuden vuonna 1969. Loppuottelussa kaatui Imatra vieraissa juoksuin 16–12 ja kotona 7–5. Nurmon kunta muutti vuonna 1968 urheilu- ja nuoriso-ohjaajan tehtävän vakinaiseksi viraksi, ensimmäisenä kuntana Suomessa. Osaltani sain tähän vaikuttaa, kun olin kuultavana kunnanhallituksen kokouksessa. Aulis Paski oli viran ensimmäinen haltija.
Jymyn juniorijoukkueiden menestys 70-luvulla hakee vertaistaan, johon Martti Saarikoski ansiokkaassa kirjoituksessaan viittasi.
Nurmon Jymyn oravajoukkue (alle 15 v.) voitti aluemestaruuden Jyväskylässä 1.9.1967. Jymy kaatoi Halsuan 6–2 ja Kirin 22–5.
Joukkue asui edellisen yön pienessä matkustajakodissa. Juuri kun pidimme taktiikkapalaveria, sisään astui pitkä mies kitara kainalossa. ”Keitäs poikia te olette”, kysyi Tapio Rautavaara. ”Me olemme Nurmon Jymyn oravia”, vastasi Latikan Juhani, johon Tapsa totesi: ”Nurmon Jymy – maailman paras urheiluseura! Kun minä voitin kultaa Lontoon olympiakisoissa, Lenni Viitala voitti kultaa vapaapainissa. Minä sanon teille, olkaa aina kunnon poikia!” Tapsa Rautavaara tarttui kitaraansa ja lauloi: ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää valkein siivin niin kuin joutsen...”!
Tämä tarina on tosi. Olympiavoittajan vierailu jäi ikuisiksi ajoiksi poikien mieliin ja siivitti heitä kaksi vuotta myöhemmin kärppien Suomen mestareiksi.
Ilmari Ylä-Autio
Seinäjoki