Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Maail­man on­nel­li­sin maa?

Huhtikuun lopussa (VBL 27.4.2026) saimme lukea, miten yhdeksän naista on kuollut kumppaninsa surmaamana Suomessa vain kolmen kuukauden aikana. Vuodesta toiseen saamme kuulla synkkiä lukuja naisiin kohdistuvasta väkivallasta – ja tilanne vain pahenee.

Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) mukaan Suomi on ollut jo pitkään Euroopan kärkimaiden joukossa parisuhdeväkivallan yleisyydessä, usein toisella sijalla. Tämä surullinen tilasto ei todellakaan kuulu vuoteen 2026. Tälle on saatava loppu – nyt heti!

On järkyttävää, että naisiin kohdistuva väkivalta lähisuhteissa ei vähene. Tarvitaan perusteellinen muutos, ja asiantuntijat peräänkuuluttavat nyt lainsäädännön uudistamista. Lähisuhdeväkivalta tulisi luokitella nykyistä vakavammaksi rikokseksi. Mutta onko tahtotila ja taloudelliset resurssit tämän muutoksen toteuttamiseen?

Asiantuntijat yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa toteavat, että päätöksentekijöiltä on tähän asti puuttunut ymmärrystä ja tahtoa suojella naisia. Tilannetta ei paranna se, että Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) kolmannelle sektorille myöntämiä avustuksia leikataan. Lähisuhdeväkivallan kannalta tärkeä ennaltaehkäisevä työ puretaan pala palalta leikkausten seurauksena.

Pelkkä lainsäädännön muuttaminen ei kuitenkaan riitä. Naisjärjestöt yhteistyössä -järjestön (Nytkis) käynnistämä selvitys osoittaa, että monet miehet Suomessa suvaitsevat tai jossain määrin ymmärtävät naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Lähisuhdeväkivalta ylläpitää itseään normien ja asenteiden kautta, jotka tekevät väkivallasta hyväksyttävämpää. Siksi sukupuoleen, valtaan ja väkivaltaan liittyvien normien muuttamiseen tähtäävän työn on oltava keskeisessä roolissa.

Ennaltaehkäisevät toimet ja asenteisiin vaikuttava työ tulisi aloittaa jo varhaiskasvatuksessa. Toimet ovat kuitenkin liian vähäisiä, kun kyse on kuolemaan johtavan väkivallan ehkäisystä. Päättäjien on otettava tämä vakavasti. Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen todellinen yhteiskunnallinen ongelma Suomessa.

Miksi jatkamme sen lakaisemista maton alle?


Anna GaldènKirjoittaja on sosionomi (sd.) Uudestakaarlepyystä