Alkukesän pehmeät, valoisat yöt ovat nyt ilonamme. Hyttysetkään eivät vielä suuremmin vaivaa.
Siksi on juuri nyt paras hetki mennä kokemaan vapauden tunne luonnon helmassa melkeinpä minä vuorokauden aikana tahansa.
Yön edistyessä, sillä hetkellä, jolloin hämärä lyö toiselle kättä, on aivan oivallista hiippailla metsään, pellonreunaan, suolle tai veden äärelle kuuntelemaan yölintujen laulua. Erityisen hyvä paikka tälle on Vanhan Vaasan kirkon läheiset linnanvallit.
Meille ainutlaatuisen onnen tarjoaa siis Pohjolan alkukesä. Emme aina tule ajatelleeksi, kuinka meillä on tässä upea ja monille kansoille eksoottinenkin mahdollisuus.
Ryhdyin pohdiskelemaan tässä yhtenä iltana, mitkä ovat ne avainsanat ja kenties taidotkin, jotka kuvaavat mahdollisuutta luontoyhteyden kokemiseen.
Ensimmäisenä tuli mieleen ihmetteleminen. Lapsen lailla ihmettyneenä kannattaa kumartua katselemaan muurahaisten aherrusta tai kurkottaa tähtiin.
Toinen avainsana on aistit. Kaikille aisteille on hyvä antaa mahdollisuus. Ohjaudumme helposti näkö- ja kuuloaistin kautta. Entäpä, jos tunnustelisimme tietoisesti kiven pintaa, sammalta, kaarnaa, vettä.
Tällä hetkellä ketunleivät, kuusenkerkät ja koivunlehdet luovuttavat haistelijalle ja maistelijalle parhaat arominsa. Ja sateen jälkeiset tuoksut tai lämpenevän meren suolainen häivähdys…
Kolmantena mielestäni voidaan ottaa tähän sanalistaan ajattomuus. Se on kokemus siitä, että aikaa ei ole. On mahdollisuus pysähdellä, filosofeerata, ymmärtää. On ajattomuutta vain olla tietoisesti juuri tässä hetkessä, maadoittua sanan jokaisessa merkityksessä.
Tästä kaikesta seuraa väistämättä neljäs seikka, joka on haltioituminen. Se ei välttämättä tarkoita hihkuvaa intiaanitanssia luonnon ihmeiden edessä, vaan monesti hiljaisempaa hurmioitumista. Sydämen syke laskee ja hapenotto on parhaimmillaan.
Yhteydestä luontoon seuraa kunnioittaminen. Tällöin luonnolla ei ole enää mielessämme pelkkä välinearvo.
Luomakunnan kokee itsenäiseksi subjektiksi, jolla on oikeus saada hoivaa ja suojelua myös meiltä.
Samalla herää kiitollisuus luonnon antamasta hoivasta ja ilmaisesta terapiatuokiosta. Herää kiitollisuus siitä, että asiat löytävät mielessämme arvojärjestyksen.
Metsään tai meren rannalle mennessä ja palatessa voi kiittää alkuperäiskansojen vanhan tavan mukaan luontoa tai luonnosta.
Yhteys luomakuntaan tekee meistä kokonaisia ja toivon mukaan myös kunnioittavampia kaikkea elämää kohtaan. Nautitaan kesästä!