Luon­to­ku­vaa­ja Ari Valkola on viet­tä­nyt satoja öitä kurkien seu­ras­sa – Nyt vuosien työ on tii­vis­ty­nyt kir­jak­si

Täysi-ikäisen merikotkan ja kurjen epäluuloinen kohtaaminen voi vaihtua sopuisaan yhdessäoloon kalaisan ruokapöydän äärellä.

Kuva: Ari Valkola

Naaras voi hullaantua hyppyihin, kyykkyihin ja juoksuun onnistuneen parittelun jälkeen. Koiras saattaa hetken kumarrella siivet levitettyinä.

Näin kuvailee mustasaarelainen luontokuvaaja Ari Valkola kurkien parittelua uudessa, kesällä ilmestyneessä kirjassaan Tarinoita kurjesta.

Teos on runsaasti kuvitettu luontokirja, joka sisältää paljon tarinoita ja Valkolan omia kokemuksia kurjista. Lisäksi kirjassa on tieteellinen ote: Vastaavaa, näin tarkkaa tutkimusta ja kuvausta kurkien pesinnästä ei ole ennen tehty Suomessa.

– Epäilen, että kukaan muu ei ole viettänyt satoja öitä tarkkaillen kurkia niin kuin minä.

Väärät tiedot korjaantuvat

Monien yksityiskohtaisten havaintojensa perusteella Valkola tulee kirjassa kumonneeksi useita vääriä käsityksiä kurkien elämästä.

Niitä on kirjattu muun muassa vanhoihin lintukirjoihin. Esimerkiksi kirjassa Pohjolan linnut värikuvin (1963) kerrotaan kurkien parittelun tapahtuvan usein paraatimarssin päättyessä, joskus kurkien tanssin jälkeen.

– Olen seurannut useita kymmeniä kurkien paritteluita vuosien aikana. En ole koskaan nähnyt kurkien tanssia ennen parittelua, ylvästä marssia kylläkin. Jos ne tanssivat tyytyväisyyttään parittelun jälkeen, sen tekee vain naaras, Valkola sanoo.

Myös esimerkiksi tieto siitä, että kurkien ravintoa ovat lähinnä sammakot ja hyönteiset, osoittautui olevan puppua.

– Kurjet ovat uskomattoman taitavia kalastajia. Viiden helposti nieltävän kalan jälkeen kurki näyttää yltäkylläiseltä.

Valkolan kuvat kirjassa todistavat, että kurjille maistuvat niin hauki, ahven kuin särkikin.

Kovaäänisten kurkien kanssa samaan ruokapöytään mahtuvat myös merikotkat.

– Merikotka on myös kurjen vihollinen. Se voi viedä munia tai poikasia, niin kuin kanahaukkakin. Mutta usein kurjet ja merikotkat tulevat hyvin toimeen keskenään, Valkola vakuuttaa.

Ari Valkola on havainnoinut kurkien parittelua kymmeniä kertoja ja oikoo kirjassaan väärinkäsityksiä puolisoiden kosintakäyttäymisestä.

Kuva: Ari Valkola

Onni potkaisi

Tuore kirja on Valkolan kolmas luontokirja, mutta ensimmäinen täysin kurkiin keskittyvä.

Edelliset kertovat Vaasan seudun saaristoluonnosta ylipäätään.

– Olen seurannut kurkia koulupojasta asti, yli 50 vuotta, pääasiassa Mustasaaren alueella. Koulunkäyntikin jäi, kun aina piti päästä luontoon.

Vuonna 2014 Valkolalla kävi tuuri. Kurkiperhe muutti asumaan Mustasaaren Västerhankmossa asuvan Valkolan kodin soiseen lähimetsään.

– Monta vuotta olin etsinyt sopivaa pesää, jota voisin alkaa seurata. Sitten, kun ne muuttivat lähelle, päätin seurata niitä niin kauan, kunnes tietäisin kurjista niin paljon, etten voi enää mitään uutta oppia.

Kurkien elämän ”lähiopiskelu” kesti vuoteen 2022. Valkola tekee kirjassa selkoa vuosi vuodelta, miten kurkiparin pesintä onnistui ja poikaset kasvoivat.

Luontokuvaaja Ari Valkola on julkaissut kolmannen kirjansa. Arkistokuva.

Kuva: Jari E. Hakala

Kaihoisa puolison etsintähuuto

Vuosikymmenien aikana Valkola on oppinut kurkien kieltä eli erilaisten ääntelyjen merkityksiä.

– Jos ne ovat pian lentoon lähdössä, kuuluu pientä kurahtelua. Kun ne pesivät ja hautovat munia, ne ilmoittavat reviiriään kovalla huudolla, ettei kannata tulla lähelle.

Koskettavin on yksinäisen kurjen kaihoisa huuto.

– Keväällä, kun yksinäinen kurki saapuu sopivaksi katsomalleen pesäpaikalle, saattaa monta viikkoa kuulua surumielinen, puolisoa kaipaavan linnun huuto.

Tarinoita kurjesta -kirjan tekstit ja kuvat ovat Ari Valkolan. Taiton ovat tehneet valokuvaajakollegat Eero Murtomäki ja Rita Lukkarinen. Omakustannekirjaa saa ostaa suoraan Valkolalta, ja sitä on myynnissä Studio Fotocenterissä Vaasan Ylätorilla ja Koivulahden K-marketissa.