Rakentamisen sunnitelussa pitäisi heti alkuvaiheessa ottaa monta asiaa huomioon tarkasti ja vastuuntuntoisesti.
Hyvin usein ns. suunnittelemattomasta aloituksessa saa kärsiä ja katua pitkään. Monesti olemme itse pahoitelleet tai kuulleet muiden pahoittelevan jälkeenpäin mm. sen ja tuon rakennustontilla kasvaneen luonnon puun, pensaan ja hävittämistä, ison kiven pois siirtämistä, vesilampareen täyttämistä maalla ja vanhan aittarakennuksen hajoittamista ym.
Kuinka monta hienoa luttia ja aittaa on pienitty polttopuiksi aikojen saatossa alueemmekin pihoista?
Vasta jälkeenpäin, rakennuskiireiden helpotettua huomataan ja kadutaan sitä, miten olisi ollut hienoa asumisviihtyisyyden ja piha-alueen monimotoisuuden kannalta säilyttää kaikki mahdollinen luonnonmukainen. Kunioittaa vanhaa rakennuskulttuuria ja ottaa olemmassa olevan luonnon hienoudet huomioon!
Komeiden ja hyväkuntoisten puiden kaatamista ym. ei voida saattaa jälkeenpäin ennalleen suurella rahallakaan. Tilalle istutetaan sitten korvikkeeksi kaikenlaista ympäristöön sopimatonta kasvia, pensasta ja puuta. Usein vieraan valtakunnan sekä ilmastoommekin sopimattomia lajeja.
Niin asuntojen kuin julkisessakin rakentamisessa pitäisi huomioida olemassa oleva vanha maisema; puut ja lähiluonto kokonaisuudessaan.
Todellisuudessa luonnon oma alkuperäinen ja kustannuksiltaan maksuton ”arkkitehtuuri” on useimmassa tapauksessa kauniimpi kuin suurella rahalla ostettu ja tehty. ”Ronskin” rakentamisen tuloksena aikaansaatuja vaurioita rakennusalueilla on myöhemmin mahdoton korjata.
Luonnon yksityskohtien, puiden, mustikka- ja puolukkavarpujen, kanervien, katajien, sammalten, kivien sekä kaikkien muiden luonnon omien ainutlaatuisten hienouksien suojeliminen ja säilyttäminen rakennusaikana on monesti hyvin helppoa. Näin, jos sitä halutaan. Tähän ei kuitenkaan havahduta rakennusvaiheessa läheskään aina.
Tontti ja lähialuekkin työstetään laajasti puti puhtaaksi!
Metsäluontoon raivataan runsaasti yleisesti ylimääräistäkin aukeaa ja tehdään nurmikenttää sekä samalla itselle turhaa työtä ja moottorin pörinää ruohon leikkaamisessa.
Kuinka paljon helpompihoitoinen ja monesti ympäristöönkin sovivampi olisikaan rappupäähän tuleva luonnon marjojen kasvillisuus tai kanervikko puineen ym. Saisi kuunnella myös rentouttavaa lintujen liverrystä ja seurata luonnon eläinten elämää, ruohonleikkuukoneen pörinän sijasta.
Aina kun esimerkiksi omakotitaloa aletaan rakentaa, kannattaa koko perheen istahtaa alas keskenään, tai asiantuntijan kanssa, toviksi ja miettiä sitä, mitä lähiluonnossa jo valmiina olevaa kannattaa vaalia ja säilyttää. Näin toimien ei tarvitse jälkeenpäin katua sitä, kuinka kaunista ja käyttökelpoista asumisviihtyisyyden kannalta katsoen on turhaan tuhottu pihapiiristä.
Rakentaminen maksaa tänä aikana paljon. Pihasuunnitelmiin ja rakennustonttiin ei kiinnitetä paljonkaan huomiota ja ajatuksiakaan.
Kaikki edellä kerrottu koskee niin omakotitalojen, kunnallista, liikkeiden kuin teollisuudenkin rakentamista.
Ajatelkaapa vaikka kunnan rakennuksia. Muun muassa virastotalojen, koulujen ym. ympäristöstä kaadetaan ensimmäiseksi puut laajalta alalta. Äkkiä ajatellen Kuusiokunnissa ainoastaan Kuortaneella on puustoa ym. säilytetty julkisen rakennusten tonteillakin kuntakeskuksessa ja urheiluopiston alueella jne.
Muilla paikkakunnilla on yritetty kasvattaa kaikenlaisia vieraita ”haippupuita”, kun komeat suomalaiset puut on rakennusvaiheissa poistettu.
Pentti Hautala
Töysä