Kennelliitto myönsi tällä viikolla sankarikoiran arvon 22 koiralle. Joukossa olivat myös Luna-koira Kurikasta ja Vilma Vaasasta. Arvonimi voidaan myöntää koiralle, joka on vaikuttanut merkittävästi siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut.
Kurikan keskustassa noin vuosi sitten monirotuinen Luna oli emäntänsä Virpi Riitakorven kanssa lenkillä aamukuudelta. Yhtäkkiä koira pysähtyi ja jäi tuijottamaan läheisen pikkutien suuntaan.
Omistaja hoputti Lunaa eteenpäin, mutta koira ei liikkunut. Lopulta Riitakorpi huomasi liikettä ojan pientareella, laittoi koiran kiinni puuhun ja kävi tarkastamassa tilanteen.
Heinikosta löytyi kaatunut iäkäs nainen, joka oli lähtenyt vähissä vaatteissa hakemaan postia aamuneljän jälkeen. Hän ei ollut itse päässyt ylös, ja oli jo pari tuntia maannut maassa.
Riitakorpi haki paikalle apua ja yhdessä he yrittivät nostaa naista pystyyn siinä kuitenkaan onnistumatta. Paikalle soitettiin ambulanssi, joka vei naisen hoitoon. Voi sanoa, että Lunan havainnon ansiosta naiselle saatiin apua.
Koirista puhutaan usein negatiivisesti
Virpi Riitakorpi kertoo, ettei hän olisi palkintoa koiralleen hakenut, mutta pelastuneen naisen mies oli sitä vaatimalla vaatinut.
– Hän olisi itse hakenut sitä, mutta se ei onnistunut, koska hakijan pitää olla koiran omistaja. Mies sanoi, että kun niin paljon koiria aina haukutaan ja tulee moitteita koirankakoista ja muusta, niin joskus pitää tulla positiivistakin palautetta. Sanoin, että olet aivan oikeassa, ja koetan tehdä hakemuksen, Riitakorpi kertoo.
Tapahtumahetkellä syksyllä marraskuun alussa oli pimeää, kylmää ja räntää satoi. Luna tapaa tehdä arkiaamuisin saman pienen pissalenkin, että emäntä pääsee päiväksi töihin.
– En todellakaan olisi huomannut sitä rouvaa, ellei koira olisi sitä huomannut, Riitakorpi sanoo.
Luna haluaisi nuolla kaikkien naamat
Luna on monirotuinen narttu, joka on Riitakorven mukaan vahva, ihmisystävällinen ja oppivainen kotikoira. Sillä on voimakkaat vietit.
– Mukava koira, mutta joskus vähän haastava. Jos se haistaa vaikka oravan tai kissan, se on sitten menoa. Joskus pelkään, että menee ihan olkapää sijoiltaan, koska se on niin vahva. En uskalla pitää sitä metsässäkään irti, koska se voi juosta rusakon perässä päätä pahkaa auton alle.
Koira on seitsemän vuotta vanha.
– Mutta se ei itse sitä tiedä. Se luulee olevansa pentu. Olemme yrittäneet sitä opettaa, ettei saa hyppiä, mutta se rakastaa ihmisiä ja haluaisi nuolla kaikkien naamat. Kyllä elämä olisi tyhjää ilman sitä, kertoo Riitakorpi, jota Lunan saama palkinto luonnollisesti lämmittää.
Vilma huomasi ojassa makaavan
Toinen pohjalaismaakunnista palkittu koira on rottweiler Vilma Vaasasta, jonka palkintotarina on lähes samanlainen kuin Lunan.
Vilma oli ollut isäntänsä Ove Kvistin kanssa iltalenkillä, kun se alkoi vetää omistajaansa kohti laskuojaa. Kvist oli otsalampun valolla katsonut, mihin koira reagoi ja huomasi ojassa makaavan henkilön, jonka vaatteet olivat kastuneet ja jäätyneet pakkasessa.
Kvist soitti hätäkeskukseen ja paikalle tuli ambulanssi, joka vei kylmettyneen henkilön hoitoon. Vilman havainto pelasti henkilön ja tilanne päättyi hyvin.
Koirille myös kunniamainintoja
Kennelliitto on palkinnut koiria sankariteoista 1970-luvulta lähtien. Sankarikoira-arvonimiä myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997.
Liitto myöntää Sankarikoira-arvoja koirille, jotka ovat merkittävästi vaikuttaneet siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut.
Liitto jakaa koirille myös kunniamainintoja muista sankariteoista, ja nyt tällaisen maininnan sai 17 koiraa.
Sankarikoirat palkitaan joulukuussa Koiramessuilla Helsingissä.
