Isäni aikaan Suomi oli maatalousvaltainen maa. Suuri osa väestöstä sai toimeentulonsa pientiloilta, joilla oli yleensä lisäksi jonkin verran metsää.
Näillä pienehköillä tiloilla oli useimmiten karjaa, jota vaimo hoiti miehen käydessä mahdollisuuksien mukaan lisätienestissä. Toimeentulo oli usein niukkaa.
Maatilojen määrä on viime vuosina laskenut murto- osaan aikaisemmasta. Samalla mahdollisuus oppia käytännön töitä omalla tilalla on muuttunut yhä harvemman etuoikeudeksi. Kouluttautumisen merkitys on koko ajan kasvanut. Toisaalta automaation ja yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä työtä vaille jääneiden määrä on kasvanut huolestuttavan suureksi. Yliopistokoulutuskaan ei enää pitkään aikaan ole taannut työpaikkaa.
Muutoksen myötä isältä pojalle siirtyvän tiedon ja taidon merkitys on marginalisoitunut. Edelleen on kuitenkin merkitystä mieheksi kasvamisessa isän tarjoamalla mallilla. Hyvä kodin perintö kantaa elämässä pitkälle, vaikka kodin arvot joutuvatkin monesti nuoruusiässä rajustikin puntariin. Monilla ei tänä päivänä ole kehen samaistua, kenen arvot omaksua.
Syrjäytyminen on yhä useamman kohdalla tosiasia. Yhteiskunnasta syrjäytynyt nuori maksaa. Lisäksi asianomaisen elämänlaatu kärsii. Yhteiskunnan taholta tarvitaan monenlaista tukea usein koko loppu elämän.
Koulutus ei yksin riitä, tarvitaan lisäksi positiivisia malleja aikuistumisen tueksi. Siksi perheiden jaksamisen tukeminen on tärkeää. Näissäkin vaaleissa rakennetaan tulevaisuutta!
Esa Ojanperä
KD Seinäjoen varapuheenjohtaja
