Noin 100 vuotta sitten Suomi oli nuori, juuri itsenäistynyt valtio, joka eli lähes täysin maataloustuotannosta. Suomen teollistuminen oli alkanut hitaasti mutta se kulki varmasti eteenpäin. Tähän aikaan syntyi myös muutamia suuria teollisuusmiehiä, jotka olivat kuluja kaihtamatta valmiita panostamaan omaan kaupunkiinsa, työntekijöidensä koulutukseen ja heidän hyvinvointiinsa. Tietenkään kaikki tämä ei johtunut epäitsekkäistä syistä, vaan he tavoittelivat myös omaa etuaan sekä yhtiönsä ja kaupunkinsa etua. Kuitenkin näillä patruunojen panostuksilla luotiin valtava määrä elämisen eväitä heidän vaikutusalueilleen.
Voidaankin kysyä, missä ovat nykyajan patruunat, joiden kotiseuturakkaus olisi niin suurta, että he olisivat valmiita panostamaan suuria määriä omia varojaan siihen, että heidän kotikaupunkinsa pysyisi eloisana ja kehittyvänä? Hyvin harvoin, jos koskaan, saa lukea teollisuusmiesten panostuksista kotiseuduilleen.
Harvoja poikkeuksia toki löytyy ja he luovat uskoa yhtenäisen ja elinvoimaisen Suomen puolesta, jossa kaikki eri sosioekonomisista taustoista riippumatta puhaltavat yhteen hiileen.
Karri Kallio
Seinäjoen elinvoimalautakunnan varapuheenjohtaja