Ystävänpäivän kunniaksi lukijat kertoivat tarinansa ystävyydestä.
Kerro mielenkiintoinen tarina ystävyydestä.
– Yhteen ystävistäni tutustuin liki 10 vuotta sitten siten, että seurustelin miehen kanssa, joka oli hänen exänsä. Tämä mies puhui tästä naisesta niin paljon pahaa, että oli pakko ottaa selvää, kuinka paljon mies valehtelee. Keksin tekosyyn ottaa yhteyttä, ja meistä tuli tämän myötä hyvät ystävät. Mies on poistunut elämästäni jo kauan sitten, mutta tämä nainen jäi. Viikko sitten kävimme lounaalla, ja tämä ystäväni sanoi, että hän ei ole keneenkään muuhun ystäväänsä tutustunut yhtä oudolla tavalla, kun minuun. On todella mielenkiintoista huomata, että siitä huolimatta juuri minä olen tullut jäädäkseni.
– Olin 14 kun junamatkalla tapasin pikkutytön, joka tuli viereeni seisomaan ja katseli minua ja katsoi sormessani olevaa kaunista timanttisormusta ihaillen. Kauan aikaa hän ihaili sormusta mihin olin itsekin niin syvällisesti tykästynyt, että maltoin sen ensimmäisillä kesätyöansioillani hankkia. Aikamme keskusteltuamme päätin luopua tuosta ihanasta kultaisesta ja timanttisesta muistosormuksestani. Annoin sormuksen tytölle, mistä hän ikihyviksi ihastuen, silmät kirkkaina loistaen kiitti. Äitinsä ei tosin aluksi aikonut hyväksyä asiaa kun luuli tytön "ruinanneen" sormusta minulta. Vuosia myöhemmin tyttö, naiseksi varttuneena otti minuun yhteyttä ja olemme tähän päivään olleet hyvät ystävät. Moninaisissa elämäntilanteissa. Ihanista ihaninta, että sain olla hänen tukenaan äitinsä menetettyään. Tämä oli todella sydäntärkeä aika ystävyyselämässämme minullekin. Oma äitini elää vielä.
– Oltiin välillä 40 vuotta näkemättä toisiamme. Kun taas nähtiin, kaikki jatkui kuin aikaa ei olisi välissä kulunut ollenkaan.
– Aikoinaan alakerrassa asuvan perheen 4-vuotiaasta pojasta tuli pitkäaikainen ystävä. Kaupunkilaiset luulivat minun lapseksi. Poika haki minut töistäkin, kun työpaikkani oli samassa pihapiirissä missä asuimme. Kävi luonani usein kylässä ja viiden vanhana oli niin tomera, että halusi keittää minulle päiväkahvit ja otinkin kerran kuvan kun hän touhusi kahvinkeitossa. Useita pikkujouluja kahdestaan vietettiin päivää ennen jouluaattoa ja yhdessä koristeltiin minun kuuseni odottamaan minun joulua. Pienet lahjat toisillemme ostettiin. Sain pojalta usein erilaisia lahjoja mm. kaktuksen kukan, räsymaton, puisia käsintehtyjä esineitä. Kysyinkin pojan perheeltä, että mistä hän näitä lahjoja minulle keksii. Sanoivat, että mummoltaan hän lahjat on pyytänyt ja kertonut kenelle haluaa viedä. Nyt poika on aikuinen ja asuu jossain kaukana ja varmaan hänelle on jäänyt hyvät muistot ystävyydestämme.
Toivon tämän pojan siis jo miehen elämään kaikkea hyvää ja toivottavasti vielä joskus kohdataan ja muistellaan hyviä menneitä aikoja. Ystävyytemme oli ainutlaatuista vaikka ikäeroa oli 22 vuotta, niin olin hänelle tärkeä henkilö. Ja naapurin pikkutytönkin poika joskus otti mukaan kun tuli luokseni kylään. Yhdessä he välillä minulle kirjeitä tiputtivat oveni postiluukusta (kuvista sai selvän mutta kirjoitus oli niin taiteellista, että joutui oman tulkinnan tekemään). Tämä ystävyys oli aitoa ja toi sisältöä yksineläjän elämään.
Miten osoitat ystävällesi sen, että hän on sinulle tärkeä?
– Kerron sen joka päivä.
– Kerron usein erilaisissa tilanteissa, miten kiitollinen olenkaan ystävyydestämme. Ja että hän on minulle rakas ihminen.
– Jaksan myös olla aina kuulolla ja jakaa huolet ja murheet ja pohtia yhdessä niitä oli sit mitä vaan
– Kysyn riittävän usein, miten hän voi, ja annan joskus pieniä lahjoja. Kuuntelen kaikki valitukset ja avautumiset, vaikka ystävä olisi toistanut samaa levyä jo viikkokaupalla.
– Sanomalla sen suoraan ja muistamalla kukilla tai lahjoilla silloinkin kun ei ole ystävänpäivä.
– Koetan sanoa joka päivä että välitän.
– Soitellaan ja nähdään.
– Sanon sen.
– Sanon että ystävä on ihana ystävä minulle. Vien kukkia, mutta en vie sokerisia herkkuja sillä toivon ystävälleni vain hyvää.
– Annan hänelle positiivista palautetta ja kiitän häntä
– Huomioimalla tarpeen tullen, kuten merkkipäivinä ja muutenkin huomioiden. Ottamalla yhteyttä kun tuntuu siltä ja usein osun oikeaan. Joskus voin "hemmotella" pikku lahjalla jos olen löytänyt jotakin sellaista mistä tiedän hänen pitävän tai toivovan.
– Järjestetään pieniä yllätyksiä, ja parhaita ovat kahvihetket! Lähetän jonkun hassun viestin tai kuvan.
– Pitämällä yhteyttä ja kysymällä kuulumisia. Erityisesti silloin kun tiedän, että hänellä on raskasta ja vaikeaa.
– Aika huonosti. Ehkä hän huomaa, ehkä ei.
– Autan tarvittaessa, osoitan myötätuntoa, muistan merkkipäivät.
– Lähetän kortteja ja tekstiviestejä.
– Halaamalla. Hyvällä ruoalla. Hemmottelemalla eri tavoin.
