Surullista, ahdistavaa, lohdutonta, arvotonta, masentavaa. Näillä sanoilla Ilkan ja Pohjalaisen lukijat kuvailevat, miltä yksinäisyys tuntuu. Monia nettikyselyyn vastanneita turhauttaa, kun ei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa elämän ilot ja surut.
– Tuntuu siltä, etten kelpaa eikä kukaan kaipaa minua seuraansa. Ei ole lähellä ketään, kenelle uskoutua ja vaikkapa kahvitella ja vain olla, nimimerkki Nelikymppinen kuvailee.
Yksinäisyyteen voi myös tottua. Nimimerkki 18–21v kertoo olleensa yksin niin monta vuotta, ettei yksinäisyys tunnu enää niin pahalta kuin aluksi.
– Pienikin kanssakäyminen saattaa antaa energiaa pariksi päiväksi. Sen jälkeen hyvin surullinen ja paha olo tulee takaisin, joskus hyvin nopeasti ja joskus vähän hitaammin. Yksinäisyys on pahinta mitä ihmiselle voi sattua.
Ilkan ja Pohjalaisen toteuttamasta nettikyselystä selviää, että yksinäisyyden taustalla on usein esimerkiksi avioero, työttömyys tai sairastuminen.
– Muutin mieheni kanssa aikuisiällä paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään. Sitten mies lähti ja se ainoa kaveri katosi viereltäni, nimimerkki Kira pohtii yksinäisyytensä syitä.
Nimimerkki Yksinäinen taistelija kertoo, kuinka sairastui kahteen syöpään vuonna 2011. Hän jäi sairautensa kanssa yksin, sillä ei saanut toivomaansa tukea mistään.
– Tyttäreni asui kaukana ja oli kolmivuorotyössä. Aina, kun hänellä oli vapaata, olimme tiiviisti yhteydessä.
Syöpään sairastunut kertoo kirjoittaneensa paikallislehteen aiheesta, jotta ihmiset heräisivät siihen, millaista on olla yksin vakavan sairauden kanssa.
– Siitä huolimatta yhteydenpito ystävien kanssa oli yksipuolista. Kävin muutamia kertoja diakonissan ja psykologin puheilla. Heiltä sain lohtua, tukea ja apua, Yksinäinen taistelija muistelee kokemaansa.
Moni yrittää torjua yksinäisyyttä hakeutumalla ihmisten pariin. Esimerkiksi aloittamalla uuden harrastuksen. Usein yhteydenpito kuitenkin jää, kun yhteinen harrastus loppuu. Näin on käynyt muun muassa nimimerkille Tyyne Tyllerö.
– Olen aloittanut uusia harrastuksia. Uusia tuttuja olen saanut, mutta yhteydenpito usein jää, kun harrastuksen lopettaa. Osan kanssa olen luullut olevani peräti ystävä, mutta huomannut, että minut on poistettu fb-kavereista, kun olen lopettanut yhteisen harrastuksen, nimimerkki tuskailee.
– Vaikea toisilta on vaatia mitään. Ei ystävyyttä voi pakottaa. Jos toista ei kiinnosta, ei vain kiinnosta, Tyyne Tyllerö jatkaa.
Hieman yli puolet kyselyyn vastanneista kertoo, että on löytänyt tosiystävän vielä aikuisiällä.
– Tapasin ystävän kautta samassa elämäntilanteessa olevan ihmisen, josta on tullut tosi läheinen, nimimerkki KuusiH iloitsee.
Eräs vastaaja pohtii, miksi ystävyyssuhteiden luominen ei ole aikuisiällä onnistunut.
– Omalla kohdallani voin kertoa miksi ei. En voi osallistua mihinkään, koska ei ole rahaa. Kaikki maksaa. Työ on vuorotyötä, silloin kun muut harrastaa itse on töissä.
MARIKA EIKKULA