Minin piti lähettää viesti Grillijono K.O. -yhtyeen Tommille.
Yritin etsiä aiemman viestiketjumme. Avasin somealustan. Hairahduin katsomaan videon, jossa koira alkaa ulvoa kuullessaan oopperaa.
Kun lopulta pääsin viesteihin, en löytänyt aiempaa keskusteluamme. Tarkistin pikaviestipalvelun ja huomasin, etten ollut vastannut erääseen tärkeään aikataulutiedusteluun. Hoidin sen alta ja huomasin, ettei täälläkään ollut etsimääni.
Siirryin toiseen somealustaan. Jumituin heti kättelyssä Fingerpori-päivitykseen, jossa runoilija lähetetään maata kiertävälle radalle. Jaoin sen kahteen suljettuun ryhmään ja yritin muistella, mitä olinkaan tekemässä.
Sitä pohtiessa mieleen nousi nöyryyttävä kokemus menneisyydestä. Aivoni päättivät, että sen muistelu näin kymmentä vuotta myöhemmin kannattaa ja että samallahan voi rullata hajamielisesti somesisältöjä.
Jonkin ajan kuluttua havahduin transsista. Viestiketju löytyi. Asia oli lyhyt, joten kirjoittamiseen meni ehkä viisitoista sekuntia. En tiedä, kauanko koko operaatioon tuhlaantui. Vartti? Puoli tuntia?
Somesumuun kuuluu olennaisesti ajantajun katoaminen. Ikään kuin Piilaakson teknomiljardöörit olisivat abduktoineet ufoonsa ja tehneet anatomisia tutkimuksia, joista ei jää muistikuvia. Jäljellä on vain sekava pää ja hyväksikäytetty olo.
Onneksi aikansa voi kuluttaa toisinkin.
Suomalainen Kirjakauppa järjesti yhteistyökumppaniensa kanssa huhtikuussa valtakunnallisen Seis Lukupuutto -mielenilmauksen, jolla kampanjoitiin lukutaidon puolesta.
Vaasassa tempaukseen saattoi osallistua Rewellissä. Lyhyen ohjelman jälkeen tilaisuus sisälsi hiljaista lukemista julkisella paikalla.
Minulla oli mukanani Mariana Enriquezin novellikokoelma Aurinkopaikkoja hämärille tyypeille (WSOY, suom. Sari Selander).
Aloin lukea, ja hyvin nopeasti kaikuva ostoskeskus ja ympäröivät ihmiset unohtuivat. Kun nostin lopuksi katseeni, tuntui kuin olisi käynyt toisessa todellisuudessa. Päässä ei ollut sumua, vaan selkeyttä. Moinen kokemus on jo sinällään arvokas, mutta lukemiseen liittyy muutakin.
Tosiasia on, että kirjoja lukevat ymmärtävät keskimäärin enemmän. Heillä on parempi keskittymiskyky. He hahmottavat kokonaisuuksia. Heillä on enemmän historiatajua, tilannetajua ja ihmistajua.
Äänikirjan tai podcastin kuunteleminen ei ole sama asia kuin kirjan lukeminen. Sivulle painettu sana aiheuttaa syvemmän muistijäljen. Miksi?
Mistä minä tiedän. Selvää kuitenkin on, että yhä sumuisemmaksi käyvässä maailmassamme tarvitaan kipeästi ihmisiä, jotka osaavat lukea kirjoja.