Vaikka metsien hiilinielulaskentaan liittyy epävarmuuksia, se on paras käytettävissä oleva työkalu ilmastotoimien kohdentamiseen. Näin toteaa Luonnonvarakeskus (Luke) tuoreessa selvityksessään.
Luken kasvihuonekaasuraportointi on herättänyt viime vuosina hämmennystä. Esimerkiksi joulukuussa Luke tiedotti, että Suomen metsät eivät olekaan päästölähde, vaan ne ovat pieni hiilinielu. Vasta tammikuussa Luke oli tiedottanut, että metsät ovat – toisin kuin on pitkään uskottu – päästölähde.
Maa- ja metsätalousministeriö antoi viime keväänä Lukelle toimeksiannon analysoida metsien hiilinielulaskennan epävarmuuksia. Analyysi tehtiin tutkimusprofessori Annika Kankaan johdolla.
– Pidän hyvin ymmärrettävänä, että ihmiset ovat hämmennyksissä, että mitä siellä oikein tapahtuu, Kangas sanoi mediatilaisuudessa maanantaina.
Trendi on kuitenkin selvä, ja sen perusteella metsien nielut ovat vähenemään päin, Kangas sanoo.
Maankäyttö on hyvin merkittävä päästölähde ja ilmastonmuutoksen aiheuttaja.
– Laskenta, mitä Lukessa on tehty, on ainoa keino ohjata maankäyttöä eli mitä voidaan käyttää metsäpolitiikan työvälineenä, Kangas sanoi.
Turvemaat mysteeri
Luken mukaan hiilinielulaskennassa on epävarmuuksia, jotka johtuvat siitä, että maaperän prosesseista ei ole riittävästi tietoa. Suurimmat tiedolliset epävarmuudet liittyvät turvemaiden maaperän hiilivaraston arviointiin.
Luken tutkimuspäällikkö Juha Mikolan mukaan pohjimmiltaan päästö- ja nieluarvioiden epävarmuus syntyy siitä, että kaikkien metsien kaikkien puiden hiilivarastoa on vaikea laskea, sillä jokainen puu on erilainen.
– Meillä ei ole metsissä kahta täysin samanlaista mäntyä, meillä ei ole kahta suota, joiden kasvihuonekaasupäästöt olisivat täysin samanlaiset, hän sanoi mediatilaisuudessa.
Epävarmuudet vaikeuttavat numeeristen ilmastotavoitteiden, kuten hiilineutraaliuden, toteutumisen seurantaa. Epävarmuutta voidaan pienentää lisätutkimuksella, mutta epävarmuus ei Luken mukaan koskaan katoa kokoaan.
