Hersyvän iloinen tanssija saapuu näyttämölle paljettihaalariin ja leveään hymyyn sonnustautuneena. Musiikin alkaessa ilme vakavoituu, ja alkaa sulavien käsiliikkeiden ja valloittavien eleiden täyttämä esitys.
21-vuotias Lotta Jokiniemi tanssii haastattelutilanteen alkuun koreografian, joka kuvaa piilotettuja vaikeuksia.
– Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa jonkun elämä saattaa näyttää kiiltokuvamaisen upealta, mutta taustalla voi olla käynnissä haastava hetki, Jokiniemi kertoo.
Hän on opetellut koreografian kuluneen syksyn Open Stage -tapahtumaa varten. Tie esiintymisen tai edes tanssin pariin ei ole kuitenkaan ollut itsestäänselvä.
Palava rakkaus
Jokiniemellä on spastinen CP-vamma, jonka vuoksi hän oppi kävelemään ilman apuvälineitä vasta seitsemänvuotiaana. Hyvin pian hän alkoi huomata myös tanssijalkansa vipattavan.
Suoranainen sysäys tanssiharrastuksen pariin syntyi, kun neljäsluokkalainen Jokiniemi katsoi Disneyn Violetta-nuortensarjaa. Nimikkoroolia näyttelevä argentiinalainen Martina Stoessel hurmasi tytön tanssitaidollaan.
– Aloimme äitini kanssa etsimään opettajaa, joka voisi pitää minulle yksityisiä tanssitunteja, Jokiniemi kertoo.
Tästä alkoi palava rakkaus tanssiin, joka jatkuu vielä tänä päivänä.
Tanssikoulu Wimman opettajan Virpi Ahon ohjaukseen Jokiniemi päätyi kuntosaliharrastuksensa kautta. Hän muistelee pohtineensa kuntosaliohjaajansa kanssa, mistä löytäisi itselleen tanssinopettajan. Tämä ehdotti Ahoa, ja loppu on historiaa.
– On tärkeää, että opettaja osaa ottaa huomioon vammani tuomat rajoitteet.
Yhteys opettajan kanssa syntyi heti. Jokiniemi ja Aho kuvailevat olevansa samalla aaltopituudella, ja toimivat koreografiat syntyvät yhdessä hetkessä.
Aho kertoo nähneensä valtavan potentiaalin jo ensimmäisellä tapaamisella.
– Minulle syntyi valtava halu antaa Lotalle ihana kokemus tanssin maailmasta.
Hän kertoo Jokiniemen opettamisen kehittäneen myös häntä itseään opettajana sekä koreografina. Esimerkiksi jalkatyöskentelyn miettiminen on tuonut haasteita.
– Lotan ilmaisuvoima ja yläkropan käyttö ovat kuitenkin jotain ilmiömäistä. Samalla olen saanut uutta perspektiiviä opettamiseen, ja peräänkuulutan aiempaakin enemmän rohkeutta. Tärkeintä ei ole pelkkä tekniikka vaan se, mitä sinulla lähtee sielusta ja sydämestä.
Roolimallina myös muille
Jokiniemen positiivinen asenne elämään on inspiroiva. Hän kertoo kasvaneensa itse kannustavassa ilmapiirissä, jossa kukaan ei ole sanonut, ettei hän pystyisi johonkin.
– Ja vaikka sanoisi, en kuuntelisi, sillä tanssi on se, mitä haluan tehdä, hän toteaa hymyillen.
Samanlaista kannustusta hän toivoo antavansa esimerkillään myös muille. Nuori tanssija haluaa avata ovia liikkeen ja ilmaisun maailmaan myös toisille liikuntarajoitteisille, ja haaveilee opettavansa tulevaisuudessa muita kaltaisiaan.
Jokiniemelle on tärkeää, että jokainen saa mahdollisuuden kokea saman tanssin parantavan voiman kuin hän itse.
– Tanssin aikana pääsee omaan kuplaan, jossa kaikki ikävä ja arkinen unohtuu.
Videolla Jokiniemi esittää Ahon kanssa syksyllä tehdyn koreografian ja kertoo rohkaisevia terveisiä muille tanssista haaveileville.
