Hyvinvointialueilla on kovat säästöpaineet. Tämän vuoksi hallituksen suunnitelma poistaa perheneuvolatoiminta laista johtaisi suurella todennäköisyydellä siihen, että perheneuvolat nykymuodossaan lakkaisivat.
Näin arvioivat perheneuvoloissa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden järjestön Kapenen puheenjohtaja Maria Wahlstedt ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) vaikuttamistyön johtaja Esa Iivonen.
Lausuntokierroksella vastikään olleen lakiehdotuksen mukaan uuteen lapsiperhepalveluun koottaisiin keskeisistä lapsiperheiden palveluista perhetyö, kasvatus- ja perheneuvonta, lastensuojelulain mukainen tehostettu perhetyö ja kotiin vietävä tai ryhmämuotoinen perhekuntoutus. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että hyvinvointialueiden ei enää tarvitsisi tarjota nykymuotoista kasvatus- ja perheneuvontaa.
Suunnitelma huolestuttaa STT:n haastattelemia asiantuntijoita.
Moniammatillista työskentelyä
Wahlstedt työskentelee itsekin perheneuvolassa pääkaupunkiseudulla. Hän kuvailee perheneuvoloiden tehtävää vaativaksi psykososiaaliseksi muutostyöksi, jossa ollaan tekemissä ihmissuhteiden, vuorovaikutuksen, traumojen ja ihmismielen kanssa.
– Vaikka olemme varhaisen tuen matalan kynnyksen palvelu, antamamme tuki ei ole pelkästään kevyttä, ennaltaehkäisevää ja ohjaavaa. Pulmat, joiden äärellä työskentelemme, ovat usein tosi monimutkaisia.
Tähän voivat kuulua muun muassa vaikeat eroriidat, lasten ahdistus- ja pelko-oireet, perhettä kohtaavat kriisit tai vanhempien parisuhteen pulmat.
Lähtökohtana on, että perheneuvolaan asiakkaiksi pääsevät kaikki sitä toivovat. Hyvinvointialueiden välillä on jonkin verran eroja siinä, päädytäänkö asiakkaaksi suoraan vai palvelutarpeen arvioinnin kautta. Myös palvelujen jonojen pituudessa on eroja.
Perheneuvoloissa työtä tehdään yleensä työpareissa, jotka muodostavat psykologi ja sosiaalityöntekijä. Tämän lisäksi toiminnassa on mukana lääkäreitä.
Wahlstedt kokee, että perheneuvoloissa työskentelevillä on usein taustallaan reilusti lisäkoulutusta esimerkiksi lasten ja vanhemman suhteesta, tunnekeskeisestä työskentelystä ja traumaosaamisesta. Hän nostaa moniammatillisen osaamisen yhdeksi perheneuvoloiden suurimmista vahvuuksista.
– Perheneuvoloissa työskentelevillä on omia verkostojaan, joissa kehitetään toimintaa ja jaetaan tietoa. Näin pystytään pitämään huolta siitä, että kentältä löytyy osaamista ja se on tasalaatuista kaikkialla Suomessa.
Järjestöt eivät paikkaa
Järjestöpuolikaan ei voisi paikata perheneuvoloiden jättämää aukkoa varsinkaan, kun sote-järjestöjen avustuksia on leikattu viime vuosina, ja ensi vuodelle on tulossa vielä lisää leikkauksia.
– Järjestöt ovat ikään kuin täydentäneet perheneuvoloiden tarjoamaa tukea, mutta ei ole realistista ajatella, että järjestöt voisivat korvata perheneuvoloiden antaman tuen, Wahlstedt toteaa.
MLL:n Iivonen on samaa mieltä.
– Järjestöt eivät missään tapauksessa pysty tätä paikkaamaan. Päinvastoin järjestöiltä kun leikataan niin paljon, järjestöjen tuki lapsiperheille tulee vähenemään, hän sanoo.
Erilaiset järjestöt, kuten MLL, tekevät yhteistyötä julkisen sektorin toimijoiden kanssa ja täydentävät toistensa palveluita. Iivonen kertoo, että väkeä esimerkiksi ohjataan järjestön perhekahviloista perheneuvoloihin, ja perheneuvoloista ammattilaiset saattavat ohjata asiakkaita esimerkiksi MLL:n vertaisryhmiin.
Iivosen mukaan lapsiperheiden avuntarve on lisääntynyt kasvaneen työttömyyden ja sosiaaliturvaleikkausten myötä. Samalla järjestöjen valtionavustuksia on pienennetty reippaasti.
Ei uskoa säästöihin
Kumpikaan haastateltavista ei usko, että muutoksella saavutettaisiin aidosti säätöjä pitkällä aikavälillä.
– Tämä johtaa lopulta siihen, että tarvitaan enemmän näitä raskaampia palveluja kuten lastensuojelua ja lastensuojelun sijaishuoltoa, lasten- ja nuorisopsykiatrisia palveluja ja muita erityispalveluja, Iivonen arvioi.
Wahlstedt uskoo, että perheneuvoloiden lakkauttaminen näkyy myös kasvuna oikeuslaitosten asiakasmäärissä sekä kouluissa ja päiväkodeissa, joiden kanssa perheneuvolat ovat tehneet tiivistä yhteistyötä.
