Tätä kirjoittaessa olen viimeistä päivää töissä. Tätä luettaessa kolmatta päivää lomalla.
Lomalla pitäisi kenties saada paljon aikaan niin kotona, vanhempien luona kuin appivanhempienkin luona. Arvaan jo, ettei työlista valmistu kuin osittain.
Jos nyt jotakin saa aikaan, se on jo paljon. Lomalla täytyy myös levätä ja osata olla osallistumatta mihinkään.
Lukaisin inspiraatioksi kirjaa nimeltä Joutilaita iloja. Siinä mainittiin ranskalainen fláneur. Termi viittaa eräänlaiseen katujen keikariin, työtä vieroksuvaan runoilijaan, joita varsinkin 1800-luvulla esiintyi Euroopan metropoleissa.
Fláneur kuljeskeli kaupungilla, nojaili kadunkulmiin, istuskeli penkeillä ja tarkkaili ohikulkevaa elämää. Heti syntyy romanttinen mielikuva ihmisestä, jollainen jokainen haluaisi varmasti toisinaan olla.
1840-luvulla Pariisissa saatettiin viedä kilpikonna kävelylle hihnassa – ei siksi, että se olisi ollut paras seuralainen, vaan siksi, että se pakotti kävelemään mahdollisimman hitaasti.
Filosofi Walter Benjamin piti tätä osuvana kuvauksena flaneerauksen oikeasta tahdista. En sano, että kenenkään pitäisi tästä syystä hankkia kilpikonnaa, mutta sen verkkaisuutta voi lainata hetkeksi.
Toisin kuin nykyihminen, fláneur tuskin olisi koskaan kävellyt katse ruudussa. Hän silmäili ylös, ympärille, ihmisiin ja ikkunoihin, kattojen silhuetteihin.
Kahvilan terassi oli fláneurin luonnollinen ympäristö. Kuppi kuumaa riitti tekosyyksi istua tuntikausia ja katsella maailman menoa.
Kesälomalla flaneerausta voisi olla sopiva kokeilla. Voi vetää tyylikkäät kuteet niskaan ja lähteä oleilemaan pilke silmäkulmassa.
Takataskuun mahtuu kynä ja lehtiö siltä varalta, että haluaa tehdä muistiinpanoja. Puhelin voi jäädä povariin tai jopa kotiin, jolloin katse tarkentuu siihen, mitä oikeasti on ympärillä.
Päivän mittaan voi koettaa siirtyä mahdollisimman hitaasti paikasta A paikkaan B ja antaa hetkien viedä ja tuoda sen, mitä eteen tulee.
Toki tämä on helpompaa ja mielekkäämpää muualla kuin kotikulmilla. Halutessaan voi hypätä junaan tai bussiin ja flaneerata uusissa ympäristöissä.
Ellei aikaa ole kuin yksi päivä, seinäjokinen voi kokeilla eleganttia haahuilua vaikkapa Vaasassa tai Kokkolassa.
Jos joku kysyy, mitä teit lomalla, voi vastata ranskalaisittain: "En mitään erityistä – flaneerasin."