Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lo­gis­tiik­ka­mi­nis­te­ri Suomen kil­pai­lu­ky­vyn tur­vaa­jak­si

Kirjoittaja muistuttaa, että jos logistiikka ei toimi, eivät toimi vienti, kauppa tai muukaan yritystoiminta. Arkistokuva.
Kirjoittaja muistuttaa, että jos logistiikka ei toimi, eivät toimi vienti, kauppa tai muukaan yritystoiminta. Arkistokuva.
Kuva: Pekka Aho

Suomessa käydään jatkuvaa keskustelua turvallisuudesta, kasvusta, investoinneista ja kilpailukyvystä. Liian harvoin puhutaan kuitenkin siitä, mikä nämä kaikki mahdollistaa: toimiva logistiikka.

Jokainen poliitikko ymmärtää väylien, energian, verotuksen, huoltovarmuuden ja teollisuuden merkityksen. Liian usein niitä tarkastellaan kuitenkin erillisinä kysymyksinä. Yrityksille ne ovat osa samaa kokonaisuutta.

Jos logistiikka ei toimi, eivät toimi vienti, kauppa tai muukaan yritystoiminta. Investoinnit eivät kasva, työpaikkoja ei synny.

Siksi Suomi tarvitsee seuraavaan hallitukseen logistiikkaministerin.

Puhumme kansantalouden kannalta valtavasta kokonaisuudesta.

Kyse ei ole uuden ministeriön perustamisesta tai hallinnon paisuttamisesta. Kyse on poliittisesta vastuusta; logistiikan johtamisen vahvasta mandaatista.

Nyt logistiikkaan vaikuttavia päätöksiä tehdään liikenne-, energia-, vero-, ilmasto-, työmarkkina-, huoltovarmuus- ja EU-politiikassa. Vastuu on hajautunut useille ministeriöille, mutta kokonaisuudella ei ole yhtä omistajaa.

Kuljetusyrityksen näkökulmasta kaikki päätökset osuisivat samaan aikaan samaan pöytään.

Esimerkiksi raskaan liikenteen käyttövoimasiirtymä edellyttää, että kalusto, energian saatavuus, lataus- ja tankkausverkostot, sähköverkon kapasiteetti, kaavoitus, tukijärjestelmät ja verotus etenevät yhtä aikaa. Jos jokin osa puuttuu, investoinnit jäävät tekemättä.

Yritykselle ei ole merkitystä, minkä ministeriön vastuulla ongelma on. Yritys näkee vain, jos kokonaisuus ei toimi.

Sama ongelma on sääntelyssä. Hallitusohjelmissa usein luvataan keventää yritysten hallinnolta taakkaa. Käytännössä kuljetusala kohtaa jatkuvasti uusia velvoitteita ja raportointivaatimuksia.

Jokaisen uuden säädöksen kohdalla pitäisi kysyä kaksi kysymystä. Ratkaiseeko se todellisen ongelman, ja ovatko sen hyödyt suuremmat kuin kustannukset?

Tilanne on huolestuttava. Vuonna 2025 teollisuuden ja kaupan logistiikkakustannukset olivat keskimäärin 14,4 prosenttia yritysten liikevaihdosta, mikä oli mittaushistorian korkein taso. Kustannusten kokonaismäärä on noin 31,3 miljardia euroa. Puhumme kansantalouden kannalta valtavasta kokonaisuudesta.

Samalla logistiikka on noussut merkityksellisemmäksi myös turvallisuuskysymyksenä. Ukrainassa käytävä sota on muistuttanut, että menestyminen rakentuu kyvystä liikuttaa ihmisiä, energiaa, elintarvikkeita, lääkkeitä ja materiaalia.

Kuljetuskalusto ei ole pelkästään elinkeinoelämän työväline. Poikkeusoloissa sama kalusto tukee yhteiskunnan toimintakykyä ja puolustusta. Siksi päätöksiä pitäisi tarkastella nykyistä laajemmin myös turvallisuuden näkökulmasta.

Ministerin tehtävänä olisi huolehtia logistiikan kustannuksista ja vaikutuksista kaikkien yritysten toimintakykyyn, koordinoida EU-vaikuttamista sekä varmistaa, että päätösten vaikutukset kuljetusketjuihin arvioidaan ennen ratkaisuja.

Valtiontalouden tarkastusvirasto onkin korostanut, että logistiikkaan vaikuttavan sääntelyn tulee olla poikkihallinnollista, ennakoitavaa ja huolellisesti vaikutusarvioitua. Viesti on selvä: Päätöksentekoon tarvitaan nykyistä vahvempi kokonaisnäkemys.

Lopulta kysymys ei ole rekoista, satamista tai teistä. Kysymys on siitä, pystyykö Suomi vahvistamaan kasvuaan ja turvaamaan toimintavarmuutensa maailmassa, jossa kilpailu kiristyy ja turvallisuusympäristö muuttuu.

Kun logistiikka toimii, teollisuus toimii. Kun toimitusketjut toimivat, kauppa toimii. Toimiva logistiikka ei ole yhden toimialan etu. Se on koko Suomen etu.

Anssi KujalaToimitusjohtaja, Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry