“Pikkulapset tarvitsevat taidetta. Heillä on oikeus taidekokemuksiin, joissa he voivat löytää ja tutkia itseään ja ympäröivää maailmaa.”
Näin alkaa kuvaus OAS-esityksestä Wasa Teaterin sivuilla. Mietin, että onpa hyvin sanottu – tarvita, oikeus, löytää ja tutkia.
Kävin nimittäin taaperoni kanssa katsomassa esityksen, jonka Unga Scenkompaniet on tehnyt yhdessä Wasa Teaterin ja Dialogin kanssa. Lähdimme molemmat hymyissä suin pois. Minä konkreettisesti hymyilleen, taaperoni sisäistä, loppumatonta intoaan puhkuen.
Vasallen-näyttämö oli lavastettu herkullisilla elementeillä ja väreillä, pehmeällä nukkamatolla, roikkuvilla kankailla ja hattarapilvillä.
Esitys oli suunnattu 0–3-vuotiaille, mutta olisin mieluusti itsekin enemmän kierinyt, kontannut ja vetänyt “meduusaa” lonkerosta. Katsojille oli luotu tila, jossa lapset saivat olla vapaasti, ihmetellä, koskea ja ihastua.
Tätä lisää! Ja juuri tällä kulmalla, että lähdetään oikeasti pikkulasten näkökulmasta. Kysyntää olisi.
On nimittäin turhan yleistä, että kun lapsille jotain järjestetään, se on suunnattu yli 4-vuotiaille, vaikka myös vauvoille ja taaperoille on tärkeää tarjota moniaistillisia taide-elämyksiä.
Värikylpyily, vauvaloruilu ja muskari ovat Vaasassa enemmän tai vähemmän säännöllisesti tarjolla olevia palveluja, joista pikkukansa pääsee nauttimaan.
Tämän kevään ilon aihe meillä kirjaston puolella on ollut Pohjanmaan hyvinvointialueen neuvoloiden kanssa yhdessä työstetty lukuresepti alle kouluikäisille.
Vauvalle ja taaperolle kannattaa lukea. Sillä on suuri merkitys kielen- ja puheenkehittymiselle ja sitä kautta kauaskantoisia vaikutuksia lapsen elämään.
Pikkulapsen sanavaraston koon ja myöhemmän koulumenestyksen välillä on tutkimusten mukaan havaittu selvä yhteys.
Toinen tärkeä asia on vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus sekä läsnäolo. Loru- ja lastenkirjojen avulla sylitellään, lorutellaan ja osoitellaan kuvia. Jankataan sitä hauvaa ja ankkaa, körötellään kirkkoon.
Kannattaa siis napata lukuresepti matkaan ja suunnata kirjastoon hakemaan “lääkettä”.
Pikkulapsiperheen ilona ovat tietysti myös kaupungin hienot leikkipuistot, Lilliputti-juna, Aava Kertun kotitila ja Pohjanmaan museon uudistunut, luonnontieteellinen näyttely Terranova.
Pientä täkyä kuitenkin heittäisin siihen suuntaan, että otetaan pikkukansa vielä paremmin huomioon ja luodaan perheen pienimmille lisää riemun aiheita ja kokemuksia.
Kirjoittaja on Vaasan kulttuuri- ja kirjastotoimen johtaja.