Kuten muut ovat jo todenneet, perussuomalaisten suomalaisuusohjelma tuntuu enemmänkin kiihkoilulta kuin järkevältä harkinnalta, eikä se myöskään perustu tieteeseen tai tutkimukseen. Tosiasia kuitenkin on, että monet kokevat etuoikeuden opiskella kieliä koulussa jonakin negatiivisena ja pakottavana.
Itselläni oli suuria vaikeuksia oppia koulussa suomea. Outo kielioppi ja sanat, jotka eivät muistuta minkään muun kielen sanoja, tuntuivat pysäyttävän järkeni. Loputtomat sanalistat ja sanapäätteet painoivat motivaationi nollaan, ja se näkyi arvosanoissa.
Asiaa ei auttanut se, että kielelle ei tuntunut olevan mitään käyttöä – Pohjanmaalla pärjää hyvin ruotsin kielellä.
Vasta kun sain työtä kaupassa Vaasassa, minun oli pakko ruveta palvelemaan asiakkaita suomen kielellä. Silloin opiskelumotivaationi lähti nousuun, ja kieli alkoi tarttua päähäni. Sanavarasto ja itseluottamus alkoivat kasvaa, hitaasti mutta varmasti.
Kun sitten asuin muutaman vuoden Ruotsissa, tunsin yllättävää isänmaallisuutta ja ylpeyttä suomalaisesta kulttuurista ja suomen kielestä.
Nyt voin jo sanoa ylpeänä, että pärjään hyvin suomen kielellä, vaikka se onkin edelleen haaste. Luulen, että aika moni suomenruotsalainen voi samastua minun kokemuksiini.
Tilanne on luonnollisestikin sama suomenkielisille, joiden pitää opiskella ruotsia. Hommassa ei tunnu olevan järkeä, eikä kielen opettelu innosta.
Tässä asiassa meidän täytyy panostaa, jos haluamme lisätä ymmärtämystä yli kielirajojen. Miten saadaan koululaisille lisää motivaatiota? Miten kielen oppimisesta saataisiin coolia?
Parasta on, jos kielen oppii ”siinä sivussa” muun tekemisen ohessa. Englanti sujuu suurimmalta osalta nuoria hyvin, koska se hallitsee somea ja pelimaailmaa. Jos tykkää mangasta, japanin oppiminen on helppoa. Voisiko populaarikulttuuri auttaa oppimaan myös suomea ja ruotsia?
En moiti opettajia, he tekevät parhaansa niillä työkaluilla, jotka heillä on käytössään. He tarvitsevat apua ja välineitä, jotka perustuvat kasvatusalan tuoreimpiin tutkimustuloksiin.
Uusi teknologia avaa uusia mahdollisuuksia, suurempaa joustavuutta ja yksilöllisiä opintopolkuja. Meidän tulee tehdä tietoisia panostuksia koululuihin. Vaihto-ohjelmia yli kielirajojen voisi kehittää – niistä on positiivisia kokemuksia.
Kielitaito on vahvuus joka kantaa meitä läpi elämän. Antakaamme lapsillemme niin monen kielen taito kuin mahdollista.
Jonathan Hemming (vihr.)
Vaasa