Alakouluikäiset pojat menestyivät tyttöjä paremmin sukupuolineutraalissa yleisurheilukilpailussa ennen muuta kasvatuksen takia, arvioi liikuntapedagogiikan yliopistonlehtori, dosentti Marja Kokkonen Jyväskylän yliopistosta.
Helsingissä järjestettiin syyskuun alussa ruotsinkielisten alakoulujen väliset yleisurheilukilpailut, jotka ovat herättäneet runsasta keskustelua. Pojat voittivat 3.–6. luokkien kisoissa 44 mitalia ja tytöt 16. Kisoista uutisoi viime viikolla Hufvudstadsbladet.
Kokkosen mukaan poikia ja tyttöjä ohjataan Suomessa pienestä pitäen hyvin erilaisten harrastusten pariin, minkä lisäksi poikien kasvatus on hänen mukaansa sallivampaa kuin tyttöjen. Poikien harrastuneisuus todennäköisesti vaikutti heidän menestykseensä, Kokkonen arvelee.
– Ajattelen, että erot, jotka näkyivät mitalitilastoissa, johtuvat jostain ihan muusta kuin siitä, että pojat olisivat jotenkin synnynnäisesti fyysisesti jo alakouluiässä älyttömän paljon tyttöjä parempia, Kokkonen sanoo.
– Kyllähän lasten harrastuneisuus varmasti näkyy tässä. Pojat harrastavat liikuntaa varsinkin urheiluseuroissa enemmän kuin tytöt. Tytöillä on sitten muita harrastuksia.
Kokkonen on koulutukseltaan psykologian tohtori. Hän on toiminut muun muassa Suomen urheiluliiton koordinoivana urheilupsykologina.
– En ole lääketieteen, biomekaniikan tai fysiologian asiantuntija, mutta teen heidän kanssaan paljon töitä. Olen siinä käsityksessä, että tämän ikäisillä pienillä lapsilla fyysisestä puolesta johtuvat erot ovat todella minimaaliset, jos niitä on ollenkaan, Kokkonen sanoo.
Move-mittauksissa eroja jo alakoulussa
Helsingin ruotsinkielisen perusopetuksen päällikkö Niclas Rönnholm kertoo STT:lle, että kisat olivat osa vuoden mittaista kokeilua. Viime keväänä järjestettiin ruotsinkielisten koulujen yhteiset luistelu- ja viestikilpailut. Syyskuun alussa oli yleisurheilukilpailujen vuoro.
Helsingin Sanomien mukaan luistelukilpailussa pojat olivat vielä ylivoimaisempia kuin yleisurheilussa.
Liikuntapedagogiikan apulaisprofessori Kasper Salin Jyväskylän yliopistosta on ainakin osin samoilla linjoilla Kokkosen kanssa siitä, mitkä tekijät voivat selittää poikien menestystä urheilukilpailuissa.
– Osittain kyseessä on myös ympäristön vaikutus, eli ajatellaan tiettyjen lajien sopivan pojille ja tiettyjen tytöille, Salin sanoo.
– Poikia ehkä viedään enemmän esimerkiksi kaukaloon luistelemaan ja tyttöjä sitten muihin harrastuksiin, kuten tanssiin ja voimisteluun. Tällaista perinnettä voi olla taustalla.
Salin nostaa kuitenkin samaan hengenvetoon esiin koululaisten Move-mittaukset, joita tehdään viides- ja kahdeksasluokkalaisille. Kyseessä on oppilaiden fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen mittaus- ja palautejärjestelmä.
Salinin mukaan jo viidesluokkalaisten mittaustuloksissa on nähtävissä eroja tyttöjen ja poikien välillä. Hänen mukaansa taustalla ovat nimenomaan fysiologiset erot.
– Voimalajeissa, kuten heittämisessä, pojat tuppaavat pärjäämään tyttöjä paremmin, Salin kertoo.
Move-mittauksissa on ylipäätään erilaiset vertailuarvot tytöille ja pojille. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pojilla on pääsääntöisesti tyttöjä vaativammat kriteerit saada mittauksissa tietty tulos.
Toisaalta myös tytöt saavat Salinin mukaan mittauksissa poikia parempia tuloksia tietyissä osioissa.
– Tytöt pärjäävät tasapainossa ja liikkuvuudessa yleensä poikia paremmin.
"Kuuluuko kilpailuttaminen kouluun?"
Oli tyttöjen ja poikien tulosten taustalla mitä syitä hyvänsä, sekä Kokkonen että Salin kyseenalaistavat koulujen urheilukilpailujen mielekkyyden alakouluikäisille lapsille.
– On harkinnan paikka, minkä ikäisinä lapsia kannattaa kilpailuttaa ja onko se koulujen tehtävä, Kokkonen sanoo.
– Kuuluuko tällainen kilpailuttaminen ylipäätään pedagogisena menetelmänä koulumaailmaan? Sitä voi miettiä, ja olen todella iloinen, että tällainen keskustelu on aloitettu.
Salin puolestaan sanoo, ettei hän näe juurikaan opetussuunnitelmaan perustuvia syitä sille, miksi koulujen pitäisi järjestää esimerkiksi yleisurheilutapahtumia.
– Ennemmin voisi olla kivempaa nähdä tapahtumia, joissa tarkka tulos ei olisi niin tärkeä tai kilpailtaisiin yhteisöllisesti, Salin tuumii.
– Pituutta voitaisiin esimerkiksi hypätä niin, että kaikki käyvät vuorollaan hyppäämässä ja siitä lasketaan tuloksia yhteen. Sitten katsotaan, kuinka pitkälle vaikkapa luokka pääsee.
Oppilailta on kerätty palautetta
Rönnholm Helsingin kaupungilta sanoo, että ajatus sukupuolineutraalien kilpailujen kokeilemisesta tuli koulujen suunnalta.
– Meidän asiantuntijamme, ja siinä olivat myös opettajat mukana, tekivät tällaisen ehdotuksen. Lähestyimme ehdotuksella kouluja, ja opettajat antoivat siinä vaiheessa mielipiteensä, Rönnholm kertoo.
– Signaali oli se, että tätä lähdetään kokeilemaan tämän vuoden ajan ja sen jälkeen arvioidaan sekä katsotaan, miten mahdollisesti jatketaan.
Rönnholmin mukaan oppilailla oli viime kevään kilpailujen jälkeen mahdollisuus antaa palautetta kokeilusta ja sama on meneillään nyt yleisurheilukilpailujen jälkeen. Vastauksia pystytään analysoimaan "varmaankin lähimmän kuukauden sisällä".
– Sitten pitää miettiä mahdollisesti uutta konseptia ja mahdollisia korjauksia. Sen pitää olla käynnissä vuodenvaihteen jälkeen.
Helsingissä on 14 ruotsinkielistä alakoulua, ja ne kaikki osallistuivat liikuntapäivään, jossa sukupuolineutraalit yleisurheilukilpailut pidettiin. Rönnholmin mukaan kaikilla ruotsinkielisillä kouluilla on mahdollisuus osallistua myös Helsingin tasolla kaikkiin yhteisiin kilpailuihin suomenkielisten kanssa.
– Eli meidän oppilaillamme on mahdollisuus osallistua perinteisesti sukupuolijaoteltuihin kilpailuihin tämän rinnalla, mikä kenties on unohtunut, Rönnholm kertoo.
– Jotkut harvat itse järjestämämme kisat ovat kokeilun piirissä. Sen rinnalla kulkee koko ajan mahdollisuus osallistua myös perinteisiin kilpailuihin.
