Nina Suomalainen on virittänyt verkon tutkijakollegoidensa kanssa. Iltayön saalis on noin viitisenkymmentä hyönteissyöjälepakkoa.
– Jokaisen verkkoon lentävän lepakon kohdalla päätetään, otammeko sen tutkittavaksi, Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Suomalainen kertoo STT:lle Taitan tutkimusasemalla Kaakkois-Kenian Taitavuorilla.
Napatut lepakot laitetaan puuvillapussiin säilöön odottamaan seuraavan päivän tutkimusta, jonka jälkeen ne vapautetaan takaisin luontoon.
Tavoitteena on kerätä tiettyjä asuntojen lähellä viihtyviä hyönteissyöjälepakkolajeja. Lepakoita on tutkittu alueella vuodesta 2015. Jokainen tutkittu eläin on yksilöity – aiemmin metallimerkillä, nykyään mikrosirulla.
– Pidemmän aikavälin seuranta antaa arvokasta tietoa lepakon viruksista ja sen elimistön vastustuskyvystä, kertoo Arkansasin yliopistossa Yhdysvalloissa työskentelevä tutkija Sarah Munro.
Seuraavana päivänä eläimet punnitaan ja niistä otetaan veri-, sylki- ja seeruminäytteitä. Munron yliopistokollega Isabella DeAnglis käsittelee lepakoita tottuneesti. Ne vaikuttavat ottavan tutkimustilanteen rennosti, kuin tietäen pääsevänsä pian takaisin vapauteen.
Tavoitteena uhkiin varautuminen
Lepakoiden, jyrsijöiden, hyttysten ja punkkien virukset ja niiden tarttuminen ihmisiin on osa Helsingin yliopiston Taitan tutkimusasemalla jo kymmenen vuotta sitten alkanut hanketta, jota johtaa yliopiston uhkaavien infektiotautien professori Tarja Sironen. Sironen työryhmänsä kanssa tekee yhteistyötä tautiekologi Kristian Forbesin ja Arkansasin yliopiston kanssa.
– Esimerkiksi maankäytön ja ilmaston muutokset vaikuttavat eläimistä ihmisiin leviäviin tauteihin. Lajien runsaus puolestaan suojelee infektiotaudeilta, Sironen kertoo.
Tutkimuksessa seurataan muun muassa koronavirusten leviämistä ja esiintyvyyttä.
– Taitan aseman uusi laboratorio on tärkeä edistysaskel. Aiemmin kaikki näytteet on lähetetty Suomeen, jatkossa näytteitä voidaan tutkia myös Keniassa, sanoo Sironen.
Koronavirus, m-rokko ja lintuinfluenssa herättävät pelkoa ihmisissä etenkin globaalin pandemian näkökulmasta.
– Eläimistä ihmisiin leviävät taudit ovat lisääntyneet maailmassa, mutta mitä paremmin ymmärrämme viruksia ja niiden leviämistä, sitä paremmin pystymme varautumaan uhkiin.
Lepakkotietoutta paikallisille
Tärkeä osa tutkijoiden työtä on myös vuorovaikutus paikallisten asukkaiden kanssa.
– Lepakot ovat tärkeitä ekosysteemille. Ne syövät hyttysiä ja pitävät kurissa kasvien tuholaisia, ja lisäksi ne ovat tärkeitä monien lajien pölyttäjiä, Sarah Munro kertoo.
Keniassa lepakoihin liittyy monia uskomuksia.
– Lepakoiden uskotaan olevan pahan enteitä. Kouluvierailuilla meiltä kysytään, ovatko lepakot noitia, Isabella DeAnglis sanoo.
Tutkijat ovat kuitenkin huomanneet ihmisten asenteiden muuttuvan tiedon myötä.
– Ihmiset eivät tiedä, että lepakot ovat nisäkkäitä, eivätkä he ole tietoisia lepakoiden hyödyllisyydestä. Neuvomme myös, miten lepakoiden kanssa on turvallisinta elää kontakteja välttäen ja miten ne voidaan siirtää turvallisesti kauemmaksi asuinrakennuksista, Munro kuvailee.
Tarja Sironen korostaa myös vuorovaikutuksen tärkeyttä.
– Tutkimusaseman henkilökunta ja kenialaiset tutkijat Nairobin ja Maasai Maran yliopistoilta sekä heidän paikallistuntemuksensa ovat tutkimuksellemme ensiarvoisen tärkeitä.
Enemmän kenialaisia ja naisia mukaan
Helsingin yliopiston monitieteellinen Taitan tutkimusasema sai viime syksynä johtajakseen viisivuotiskaudelle Helsingin yliopiston luonnonsuojelumaantieteen professori Enrico Di Mininin.
– Tavoitteenani on monipuolistaa Taitan monitieteellisyyttä ja parantaa tutkimuksen laatua entisestään, jotta asema olisi Saharan eteläpuolisen Afrikan johtava tieteellinen tutkimusasema, Di Minin kertoo.
Aseman sijaintia hän pitää monitieteellisen tutkimuksen kannalta ihanteellisena alueen luonnon monimuotoisuuden sekä paikallisasukkaiden taloudellisten tarpeiden vuoksi.
– Haluan vahvistaa tutkimusaseman yhteistyötä paitsi Kenian ja kansainvälisten yliopistojen myös muiden kansallisten toimijoiden, kuten Kenian kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden kanssa. Toivon, että aseman tutkimus tukisi päätöksentekoa Keniassa ja tarjoaisi ratkaisuja globaaleihin ja paikallisiin ongelmiin.
Taitan tutkimusasema ja Helsingin yliopisto tekevät jo yhteistyötä Nairobin yliopiston ja Taita Tavetan yliopiston sekä paikallisten luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen kanssa.
– Tavoitteena on entistä tiiviimpi yhteistyö, jossa kansainväliset tutkijat voivat myös oppia kenialaisilta tutkijoilta. Suunnitelmissa on työpajoja, joissa saadaan vertaistukea, esitellään tutkimusta ja etsitään rahoitusmahdollisuuksia, Di Minin kertoo.
Di Minin haluaa tukea myös erityisesti paikallisia opiskelijoita ja tutkijoita sekä edistää tutkimuksen tasapainoista sukupuolijakaumaa. Käytännössä se tarkoittaisi naistutkijoiden määrän lisäämistä Taitaan.
