Suomen kennelliiton arvion mukaan Suomessa on yli 800 000 koiraa. Suomen kissaliiton mukaan taas kissoja on 800 000–1,3 miljoonaa.
Kennelliiton mukaan viime vuonna Suomessa rekisteröitiin 40 364 koiraa. Lähes saman verran syntyi ihmisvauvoja.
Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna Suomessa syntyi elävänä 43 720 lasta.
Lemmikkien suosio on nostanut yhteiskunnallisesti esiin maailmanlaajuisen, nousevan suuntauksen, lemmikkivanhemmuuden.
Agria Eläinvakuutuksen tutkimus paljastaa, että reilusti yli puolet suomalaisista koiran- ja kissanomistajista kokee, että perheen lemmikki voi korvata lapsen ainakin osittain.
– Eläintä ei enää vain omisteta, vaan niitä pidetään yhä enemmän osana perhettä. Suhteesta lemmikkiin tulee monille ihmisille syvä tunneside, joka muistuttaa vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, toteaa Agria Eläinvakuutuksen maajohtaja, eläinlääketieteen lisensiaatti Heidi M. Elomaa tuoreessa tiedotteessa.
Lemmikkivanhemmat esimerkiksi kiinnittävät huomiota eläinten laadukkaaseen ja terveelliseen ravintoon, hankkivat lemmikkitarvikkeita ja -vaatteita ja käyttävät eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä palveluja.
Eläimen turvaaminen eläinlääkärikuluvakuutuksella on monille lemmikkivanhemmille itsestään selvää. Jos koira tai kissa sairastuu, sitä hoidetaan kustannuksista välittämättä.
Kun omat lapseni olivat pieniä, toimin aivan samoin kuin nykyiset lemmikkivanhemmat. Vakuutin lapseni vauvoina, huolehdin turvallisista rutiineista, riittävästä ulkoilusta ja terveellisestä ruuasta.
Ja miten paljon leluja ja muita virikkeitä olikaan, aina tarvittiin uusia!
Lemmikkivanhemmuus jakaa ikäpolvia.
Agrian tutkimus osoittaa, että nuoret lemmikinomistajat pitävät monesti lemmikkejään lasten korvikkeena. Jopa 70 prosenttia 18–39-vuotiaista vastaajista kertoo, että lemmikki voi korvata lapsen.
Nuoret sukupolvet eivät ehkä tahdo lainkaan lapsia, mutta halu saada ja antaa hellyyttä ja rakkautta kuuluu ihmisluontoon. Siksi hankitaan lemmikki, jota voi paijata ja rakastaa.
Sitä, että lemmikki hankitaan lapsen tilalle, selittävät kyselyjen mukaan esimerkiksi ilmastokriisi, epävakaa taloustilanne, urasuunnitelmat ja vapaudenhalu. Toisin sanoen, nuorten aikuisten kokema epävarmuus, uskaltaako tähän maailmaan lapsia hankkiakaan. Ja toisaalta haluttomuus sitoutua lapseen, joka tarvitsee vanhempiaan vähintään 20 vuotta.
Vanhempien sukupolvien voi olla vaikea ymmärtää tätä. He tietävät tai muistavat suvun tarinoista, että esimerkiksi talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa olleet nuoret ajattelivat aivan toisin.
Sotilaat ja lotat olivat nähneet mitä hirveimpiä asioita. Suuri epävarmuus siitä, säilyykö rauha Suomessa ja miten yhteiskunta menee eteenpäin sodan jälkeen, jatkui vuosikausia. Pulaa oli kaikesta, talous ei todellakaan ollut vahva. Kaikesta tästä huolimatta he halusivat uskoa tulevaisuuteen, rakastaa, pariutua ja lisääntyä.
Agrian tutkimuksessa 55–74-vuotiaista vastaajista vain noin kolmannes kokee itsensä kissamammaksi tai koiraisäksi.
Alati kasvava yksinäisyys lisää osaltaan lemmikkien suosiota kaikissa ikäluokissa. Eläimet tarjoavat seuraa, hyvinvointia ja iloa elämään.
Sen voin hyvin ymmärtää.
Mutta sitä en oikein ymmärrä, että lemmikillä korvataan oma lapsi. Niiltä, jotka eivät aio hankkia lapsia, kysyisin: Kuka hoitaa sinun asioitasi, kun olet muistisairas 80-vuotias? Kuka käy sinua katsomassa, kun olet yksinäinen vanhus?
Me tarvitsemme nuoria sukupolvia pitämään yllä ja kehittämään suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria. Me tarvitsemme nuoria sukupolvia hoivaamaan meitä vanhempia sitten, kun emme enää itse kykene. Siihen eivät eläimet pysty.