Suomi tarvitsee uudistumista. Tarvitsemme investointeja teknologiaan, digitalisaatioon, tekoälyyn, energiaan ja uusiin teollisuudenaloihin.
Keinot on löydyttävä tuottavuuden kasvattamiseen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen.
Uudistuminen ei saa kuitenkaan tarkoittaa perustusten purkamista.
Uudistuminenkin rakentuu peruspalveluille. Niistä säästäminen on lyhytnäköistä politiikkaa, sillä niissä ei ole kyse vain tämän päivän menoista.
Ne rakentavat pohjan investoinneille ja tulevaisuuden kasvulle.
Esimerkiksi peruskoulun ja vanhusten hoivan on toimittava. Jos lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea koulussa, tai jos ikäihminen ei saa turvallista hoivaa, tai jos syrjäseudulla asuva ihminen ei pääse palveluihin ilman autoa, ei ole kyse yksittäisestä ongelmasta.
On kyse yhteiskunnan toimintakyvystä.
Sama koskee aluepolitiikkaa. Suomi ei voi olla menestyvä maa, jos keskitämme kaiken muutamaan kasvukeskukseen ja muu maa nähdään lähinnä kustannuseränä.
Alueilla on metsiä, peltoja, energiaa, teollisuutta, matkailua, osaamista ja ennen kaikkea ihmisiä. Niiden varaan rakentuu merkittävä osa Suomen huoltovarmuudesta ja taloudesta.
Aluepolitiikka mahdollistaa sen, että eri puolilla Suomea on edellytykset tehdä työtä, yrittää, opiskella, kasvattaa lapsia ja elää hyvää elämää. Tässä maataloudella on aivan erityinen rooli.
Maatalous on osa kansallista huoltovarmuutta, alueiden elinvoimaa ja suomalaista identiteettiä.
Viljelijä ei tuota ainoastaan elintarvikkeita, vaan ylläpitää niin maisemaa, maaseudun elinvoimaa kuin kriisinkestävyyttäkin. Siksi suomalaisen maatalouden kannattavuudesta on huolehdittava nyt ja tulevaisuudessa.
Se ei tarkoita, etteikö maataloudenkin pitäisi uudistua – päinvastoin. Automaatio, data, robotiikka, täsmäviljely sekä uudet teknologiat ja tuotantomenetelmät tekevät suomalaisesta maataloudesta entistä tehokkaampaa ja ympäristöystävällisempää.
Valitettavasti nykyinen hallitus on liian usein näyttänyt unohtavan tämän merkityksen. Talouden tasapainottamista tarvitaan, mutta leikkaus ei itsessään ole uudistus.
Kun säästöillä heikennetään ihmisten peruspalveluita, alueiden elinvoimaa ja uskoa tulevaisuuteen, saatetaan samalla heikentää niitä edellytyksiä, joiden varaan talouskasvu rakentuu.
Suomen ongelma ei ratkea kysymällä, mistä vielä voidaan leikata. Meidän pitää kysyä, mihin kannattaa panostaa, jotta Suomi olisi 10 tai 20 vuoden päästä vahvempi ja vauraampi kuin tänään.
Taloutta tulee tietysti myös tasapainottaa, mutta se tulee tehdä oikeudenmukaisesti, kaikkia yhdenvertaisesti kohdellen.
Teknologia antaa tähän mahdollisuuksia. Tekoäly ei kuitenkaan hoida yksin vanhusta, robotti ei kasvata lasta, ja digitaalinen palvelu ei korvaa kaikkea ihmisten välistä kohtaamista.
Uusi teknologia pitää ottaa käyttöön siellä, missä se parantaa palveluiden laatua ja tuottavuutta. Ei tekosyynä sille, että palveluista voidaan kokonaan luopua.
Me tarvitsemme Suomeen rohkean uudistamisen ohjelman, mutta samalla vahvan kivijalan ohjelman.
Tulevaisuuteen ei päästä purkamalla perustuksia, jonka päälle uusi kasvu ja uudistuminen rakentuvat. Kivijalan merkitys huomataan yleensä vasta silloin, kun se alkaa pettää. Nyt on aika huolehtia, ettei niin käy.
kansanedustaja Toholammilta.