Leikkaukset ovat vieneet ihmisiltä toivon paremmasta elämästä.
Tutkimuksen mukaan yhä useampi vähävarainen on harkinnut itsemurhaa. Työtä tulisi hakea yhä tehokkaammin, mutta samaan aikaan henkilökuntaa vähennetään joka sektorilla. Kovin on ristiriitaista politiikkaa.
Leikkaukset ovat vaikuttaneet ihmisten henkeen ja terveyteen. Hoitoon pääsy on ruuhkautunut, kun palvelut on keskitetty yhteen suureen yksikköön eikä apua saada riittävän ajoissa.
Kohtuuttomat ja pelkästään vähävaraisiin tehdyt leikkaukset näkyvät lapsiperheissä alati kasvavana eriarvoisuuden tunteena. Köyhän lapsia kiusataan muita enemmän. Nuorten päihdeongelmat ovat kasvaneet. Nuoret näkevät asian niin ettei heillä ole tulevaisuutta.
Omaishoitajat menettivät oikeuden työmarkkinatukeen mikä kavensi heidän työtään. Kummallista, kun ajattelee miten paljon valtio säästää kuluja, kun joku uhraa elämänsä ja jää kotiin hoitamaan omaista. Hoitoyksiköissä hoidettava tulisi yhteiskunnalle moninkertaisesti kalliimmaksi.
Luontoa kuritetaan entistä enemmän. Luonnosta halutaan ottaa kaikki mahdollinen väliaikainen hyöty irti välittämättä seurauksista. Tulee olo ettei kukaan enää välitä mistään.
Ja miten sellainen ihminen jaksaisi välittää, jonka jokainen päivä kuluu miettiessä, miten saisi hommatuksi ruokaa?
Reserviläisten ikää nostettiin. Tämä kertoo siitä, että tykin ruokaa pitää olla, jos tilanne sitä vaatii. Ihmettelen kuka edes haluaisi puolustaa tällaista valtiota tai sen johtoa, joka mielestäni syyllistyy leikkauksillaan törkeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin.