Rajoitusten poistuttua elokuvateattereihin on tulossa liuta ensi-iltoja. Niiden joukossa on myös monia kotimaisia elokuvia, kuten Huonot naiset.
Leea Klemolan tähdittämässä elokuvassa yllätysvieraat sotkevat hääjärjestelyt pienessä lappilaiskylässä. Bussilastillinen venäläisiä seksityöntekijöitä tarvitsee apua, sillä heidän autonsa on hajonnut.
Komediaa ja kiperiä tilanteita seuraa, kun laitetaan samaan rakennukseen seksityöntekijöitä, vanhoillisen suvun häät ja lappilaiset peräkammarin pojat.
Siinä kaiken keskellä häärää emäntä Johanna. Klemolan esittämä roolihahmo antaa työlleen kaiken, mutta yhteisö katsoo häntä silti kieroon. Johanna on oppinut nöyristelemään.
– Halusin ehdottomasti sellaisen näyttelijän, joka ei ole ennen tehnyt vastaavanlaista roolia. Ja Johanna on kaukana siitä, mitä Klemola on tehnyt aiemmin, sanoo ohjaaja ja käsikirjoittaja Niklas Lindgren.
Perustuu tositapaukseen
Elokuvassa tärkeä tapahtumapaikka on seurakuntatalon keittiö.
– Siellä väännetään kakkua ja muuta. Naisnäyttelijänä oli kiva huomata, että koko tiimi toimi ihan täysillä, aivan kuin sotaelokuvaa tehtäisiin – mutta siellä me vain kakkuja tehtiin, Klemola naurahtaa.
Elokuva kertoo pikkukylän asetelmista, tavallisista naisista ja miehistä. Elämänvalinnoista ja kaipuusta läheisyyteen.
Pohjoinen murre kuuluu puheessa.
– Jo murre on tietty mentaliteetti, se juurruttaa roolihahmon, sanoo Klemola.
Elokuvan lähtökohtana on tositapaus. Toinen käsikirjoittajista, Karoliina Lindgren, oli viettämässä 2000-luvun alussa sukujoulua Sodankylässä. Joulupäivän yönä oveen koputettiin. Siellä oli minibussillinen kylmissään olevia venäläisiä naisia. Lindgren, kuten elokuvan Siiri (Emma Kilpimaa), tarjosi naisille teetä.
Lindgrenit halusivat tehdä komedian, jossa on syvyyttä eikä pelkkää tyhjän nauramista.
– Tässä on myös draamaa ja kipeämpiä asioita, mutta kaikkia käsitellään armollisesti ja samalla lämmöllä, Niklas Lindgren sanoo.
Elokuva ei suinkaan ole pelkkää seksityötä, vaan porautuu myös äidin ja tyttären väliseen suhteeseen, pienen yhteisön valta-asetelmiin ja naisten välisiin suhteisiin, jotka saattavat olla hyvinkin kimurantit.
– Naispelko näkyy tässä leffassa hyvin, ja se on kyllä minullekin tuttu tematiikka, naurahtaa Klemola.
– Roolihahmoni on sisäistänyt sen täysin. Hän ei pääse ihmisenä kasvamaan täyteen mittaansa, Klemola sanoo.
"Kaikki seksityöntekijät eivät ole uhreja"
Entä muuttuiko tekijöillä käsitys seksityöstä?
Leea Klemolan ajatusmaailmaa ei muuttanut.
– Olen aina ollut kiinnostunut siitä näkökulmasta, etteivät kaikki seksityöntekijät ole uhreja. Olen lukenut aiheesta kirjoja. Nainen voi valita seksityön, ja se on työ, jossa voi olla todella hyvä.
Käsikirjoittajat olivat perehtyneet aiheeseen pitkään.
– Luin aiheesta väitöskirjan, ja teimme yhteistyötä Pro-tukipisteen kanssa. Tapasimme myös seksityöntekijöitä, jotka kommentoivat käsikirjoitusta, kertoo Niklas Lindgren.
Lindgren kokee, että huolellinen pohjatyö antoi heille luvan kirjoittaa asiasta. Samaa kiittelee Klemola.
– Ihmiset ovat nyt aika sätkyjä siinä, että kuka saa esittää ja mitä. Keskustelu käy kuumana. Tästä tiesi, että homma on terveellä pohjalla, kun taustatyö oli tehty niin huolellisesti. Tästä huokuu hyvä ja kunnioittava fiilis, josta tulee tekijöille turvallinen olo, Klemola sanoo.
Rautaisia ammattilaisia
Suurimmalla osalla ihmisiä kosketus seksityöhön on vain television tai elokuvien kautta. Fiktion tuoma kuva on joskus väärä. Käsikirjoituksessa piti muuttaa esimerkiksi yksi virheellinen ennakkoluulo.
– Olikohan se Pretty Woman, josta monille on jäänyt käsitys, että seksityöntekijät eivät koskaan suutele suulle, sillä se on liian intiimiä. He ovat tietenkin yksilöllisiä siinä missä muutkin, eikä mitään tällaisia yleispäteviä koodistoja ole, Lindgren ja Klemola sanovat.
Rautaisia ammattilaisia he ovat.
– Esimerkiksi yksi kohtaus, joka tosin jäi leikkausvaiheessa elokuvasta pois, osoittaa, kuinka seksityöntekijät kantavat vastuun tilanteesta ja opastavat asiakasta prosessin läpi, Niklas Lindgren sanoo.
Lisäksi työn arkisuus yllätti, mikä huokuu elokuvastakin. Elokuvantekijät haluavat nostaa esiin, että seksityöntekijät ovat ihan tavallisia naisia.Kun heitä lähestytään seksityöntekijöinä, koko muu ihmisyys jää pois.
– Seksityö on aina ollut osa maailmaa ja yhteiskuntaa. Jotkut reaktiot elokuvan ympärillä todistivat, että aihe on vieläkin iso tabu, Lindgren sanoo.
Huonot naiset, ensi-ilta 25.2.
