Alle kouluikäinen Lauri herää viikonloppuna siihen, että isä on taas juonut. Tällä kertaa isää on seurannut kotiin juopporemmiin kuuluvia, lapselle tuntemattomia aikuisia, joista osa on sammunut Laurin viereen.
Seinäjokelainen Lauri Lappalainen, 40, on kokenut elämässään suuria vastoinkäymisiä ja selvinnyt omien sanojensa mukaan "henkilökohtaisesta helvetistä".
Vaasassa elettyä lapsuutta varjosti isän alati paheneva alkoholismi.
– Aina sai pelätä, koska korkki on taas auki. Isä ei onneksi ollut koskaan väkivaltainen meitä kohtaan, joten sen puolesta ei tarvinnut pelätä.
Isän luonne pikemminkin ”pehmeni” juopuessa. Vaikka päihteet saivat isän runolliseksi, eikä räyhääjäksi, lisäsi holtiton juopottelu turvattomuuden tunnetta.
Juopporemmit seurasivat toisinaan isää kotiin.
– Juopuneita tuntemattomia aikuisia löytyi jopa omasta sängystä nukkumasta, kun heräsin.
Lapset mukana vaasalaiskapakoissa
Vaasan 80-luvun kapakat tulivat tutuksi Lappalaiselle ja hänen puolitoista vuotta vanhemmalle veljelleen.
– Kiersimme isän mukana läpi Vaasan räkälöitä, kun olimme hänen luonaan.
Isä kiersi kapakoita enimmäkseen talvisin.
– Talvella isän luo kotiin ei hirveästi tullut kavereita juomaan meidän aikana. Isä toki joi itse silloinkin.
Lappalainen oli neljävuotias, kun vanhemmat erosivat.
Isä joutui sairaalavuoteeseen ruokatorven repeämisen takia Lappalaisen ollessa teini-ikäinen. Vuosia jatkunut juominen söi kehoa ja vei puhekyvyn. Sairaalakierrettä jatkui vuoden päivät. Tehohoitojaksoilla väläyteltiin välillä toiveikkaasti kotiuttamista, kunnes oltiin taas nukutettuna teholla.
Lopulta munuaiset tekivät stopin.
Lappalainen oli vain 16-vuotias, kun suuriin suomalaisiin ikäluokkiin syntynyt isä menehtyi hieman päälle viisikymppisenä. Isän nimi, Timo Lappalainen, löytyy Vaasan hautausmaalla sijaitsevasta kivestä. Tuhkat ripoteltiin isän toiveesta mereen.
Kesäisin isä asui ja juopotteli kavereidensa kanssa perheen kesämökillä Gerbyn Ukkokarilla, jossa sijaitsee nykyisin pieni uimaranta. Mökki myytiin pois isän kuoleman jälkeen.
Isän kuoleman jälkeistä surua ei ole koskaan kunnolla kohdattu ja käsitelty. Menetys on pyritty vain kestämään.
– Muistan kelanneeni hautajaisissa, että ei saa itkeä, ei saa itkeä. Pitää olla vahva, jotta muut näkevät, että kestän.
Koko perheen kärsimys
Kun perheessä yksi kärsii alkoholismista, vaikuttaa se kaikkiin. Jokainen reagoi omalla tavallaan. Viime neljän vuoden aikana Lappalaiselle on valjennut, mikä hänet sai sulkeutumaan.
Lappalaisen selviytymiskeino oli, että hän alkoi yliymmärtää, ylisietää ja ylisuorittaa toisten puolesta. Nuori aikuinen otti omalle vastuulleen toisten ihmisten hyvinvoinnin.
– Olen toipuva läheisriippuvainen.
Mieleen tulee terapeutti ja kirjailija Tommy Hellsten, joka toi läheisriippuvuuden ja alkoholistiperheen kätketyn häpeän suomalaisten silmien eteen 1990-luvun alun klassikossaan Virtahepo olohuoneessa.
Lappalaisen kertoma allekirjoittaa monia Hellstenin teemoja, joissa alkoholistiperheen lapsi ryhtyy ylikiltiksi miellyttäjäksi, joka uurastaa toisten hyvinvoinnin eteen tullakseen nähdyksi ja laiminlyö samalla oman terveytensä vaalimisen.
– Muistan lapsuudesta lähinnä vain huonot asiat. Minulla on hirveän vähän hyviä muistoja. On hyviäkin takuulla ollut, koska äiti teki kaikkensa, minkä pystyi meidän kanssamme yksinhuoltajana.
Toisaalta Lappalainen on huomannut, että joitain pieniä valonpilkahduksia on mahdollista palauttaa mieleen.
– Jos esimerkiksi isoveli kertoo jotain lapsuudesta, saatan muistaa sen. Itse en saa sitä kaivettua, koska muistijäljet puuttuvat. Ajattelen, että kun on traumoja taustalla, kaikki kapasiteetti muistista varataan sille asialle, mikä pitää sinut elossa.
Traumataustaisuus näkyy ulospäin suorituskeskeisyytenä.
– Perustin alaikäisenä Vaasassa Pallosalama -koripallojoukkueen pelaajille, jotka eivät saaneet junnujoukkueessa peliaikaa, mutta halusivat pelata.
Mukana oli aikuinenkin vetäjä, mutta teini-ikäinen Lappalainen toimi päävastuussa. Nuorten liikuttaminen on Lappalaiselle yhä tärkeää. Nykyisin hän pyörittää Kori-Jussien toimintaa Seinäjoella.
– Vedän matalan kynnyksen maksuttomia koriskerhoja alakouluikäisille. Yläkoululaisilla pojilla ja tytöillä on harjoitukset kerran viikossa. Siinä on meidän toimintamme, emmekä osallistu mihinkään sarjaan.
Erosta henkinen romahdus
Lapsuuskokemukset ovat vaikuttaneet aikuisena solmittuihin ja mönkään menneisiin ihmissuhteisiin.
– Traumataustaisena sitä vetää puoleensa toisia traumataustaisia. Ihmis- ja parisuhteissa olen ottanut vastuulleni toisen hyvinvoinnin.
Lappalainen sisäisti motokseen: ”Kunhan toisella on asiat hyvin, minä kyllä kestän.”
Edellisestä parisuhde-erosta on neljä vuotta. Ero toimi alkusysäyksenä henkiselle romahdukselle, jolle oli kerääntynyt vuosikymmenten aikana otollista maaperää varhaislapsuudesta saakka. Romahdus vei aluksi kahden ja puolen kuukauden sairauslomalle.
Rajut itsesyytökset veivät itsetuhoisiin ajatuksiin. Henkensä riistämistä Lappalainen ei koskaan kokeillut.
Mielenterveystalo.fi-sivuston mukaan myös Lappalaisen kokemat passiiviset kuolemantoiveet voivat olla esimerkiksi ajatuksia, kuten ”olisinpa kuollut” tai ”kunpa en heräisi aamulla”. Niihin ei liity aietta itsensä vahingoittamisesta.
Lappalainen oli onnekseen vielä niin hyvässä kunnossa, että pystyi ja ennätti hakea ajoissa apua. Onni onnettomuudessa, Lappalainen soitti vahingossa väärään paikkaan.
– Minun olisi pitänyt soittaa sairaalanmäelle.
Ennen kuin Seinäjoen psykiatrinen sairaala M-talo otettiin käyttöön syksyllä 2021, olivat mielenterveyspalvelut hajallaan ympäri kaupunkia. Lappalaisen asunnon naapurissa oli psykiatristen sairaanhoitajien toimistoja, jonne hän soitti.
– Selitin tilannettani itku kurkussa.
Hoitaja mietti hetken ääneen ja kertoi, että terveydenhuoltoasiat ovat koronan vuoksi tukossa ja sekaisin, mutta kertoi raivaavansa kalenteristaan heti seuraavalle päivälle tunnin keskusteluajan.
Vastaanotolla Lappalainen kertoi sairaanhoitajalle, mitä hänen elämässään oli tapahtunut.
– Reaktio oli, että apua, minun täytyy saada äkkiä lähete lääkärille.
Hoitoonpääsybyrokratian ohittaminen onnistui Lappalaisen tapauksessa jouhevasti. Hän pääsi puoleksitoista vuodeksi psykiatrisen avohoidon asiakkaaksi, jonka aikana hänet ohjattiin pitkäaikaismasentuneiden ryhmäterapiaan.
Puolentoista vuoden asiakkuuden jälkeen lääkäri kirjoitti diagnoosiksi kompleksinen traumaperäinen stressihäiriö. Kompleksinen traumanjälkeinen stressihäiriö ei ole virallinen diagnoosi, mutta sitä käytetään traumojen jälkivaikutusten kuvaamiseen.
Oireyhtymä on tavallinen pitkään traumaattisissa olosuhteissa eläneillä henkilöillä. Häiriön pääongelmat liittyvät tunteiden ja impulssikontrollin säätelyyn, vaikeuksiin ihmissuhteissa sekä traumamuistojen aiheuttamiin ongelmiin.
Lappalaista traumatisoivat stressinlähteet ovat jäljitettävissä päihdevanhemman lapsena kasvamiseen.
Masennusta häneltä ei ole diagnosoitu.
– Väitän kyllä olleeni masentunut koko aikuisikäni. Vähintään isäni kuoleman jälkeen.
Lääkitykseksi määrättiin Ketipinoria, jota käytetään vakavien mielenterveyden häiriöiden hoitoon. Vuoden mittaan kierroksilla käynyt keho rauhoittui ja unenlaatu eheytyi.
– Söin lopuksi vain minimiannoksen, että sain nukuttua. Halusin lääkkeestä irti, koska tuntui, että pää on unessa myös päivisin.
Lappalainen alkoi saada elämäänsä hallintaan. Psykiatrin B-lausunto mahdollisti Kelan tukeman psykoterapian. Seitsemän kuukautta kestäneestä kognitiivisesta terapiasta sai keskusteluapua, mutta hän joutui lopettamaan istunnot tiukan rahatilanteen takia Kelan tuesta huolimatta.
Sometilille kirjoittaminen auttaa
Sekä katkeruutta että vihaa Lappalainen on kantanut raskaana taakka lähes koko ikänsä.
– Jos elin 36 vuotta tuntien noita tunteita, kestää varmaan toiset 36 vuotta päästää lopullisesti irti kuluttavista tunteista. Yritän elää nykyisin kantamatta vihaa millään lailla.
Samalla Lappalainen kokee toiveikkuutta siitä, että havahtuminen tapahtui varhaisessa keski-iässä. Nykyisin Lappalainen elää sinkkuna, mutta luottaa siihen, että voi joku päivä elää vielä parisuhteessa. Hyvää elämää on jäljellä.
Viime vuodet Lappalainen on tehnyt töitä itsensä kanssa. Henkinen romahdus pakotti Lappalaisen kysymään itseltään, miksi hän reagoi itselleen niin voimakkaan epätavallisella ja uudella tavalla.
Lappalainen havahtui, että hänen on pakko saada purettua traumojaan käymällä keskusteluja itsensä kanssa. Instagramiin perustamallaan avoimella sometilillä hän käsittelee kirjoituksissaan itselleen tuttuja teemoja, kuten läheisriippuvuutta alkoholistin lapsena, monimuotoista traumaperäistä stressihäiriötä ja masennusta.
Lappalainen päätti nimetä tilinsä vertaistueksi, jonka avaamisen syyksi hän mainitsee universaalin kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarpeen.
Tili on ollut Lappalaisen oman kokemuksen perusteella yksi suurimmista syistä, miksi hän on päihittänyt masennuksensa.
– Koen tekeväni yhteisölle jotain merkityksellistä.
Lappalainen korostaa, ettei saa sometilistään mitään rahallista korvausta tai palkkioita.
– Jos yksi ihminen laittaa kiitosviestiä, että pohdintani ovat auttaneet, se on älyttömän tärkeää omassa toipumisessani. Vähän väliä joku kiittelee tavasta, jonka perustella kirjoittaisin kiittelijän omasta elämästä.
Millaista vuoropuhelua tililläsi syntyy?
– Ihmiset usein kysyvät, miten minun pitäisi tehdä. Joudun sanomaan, etten voi antaa elämääsi suoraa vastausta, mutta voin kertoa, miten olen itse kokenut.
On syytä huomauttaa, että Lappalainen on oman elämänsä asiantuntija. Hän ei ole koulutettu kokemusasiantuntija, psykiatri, hoitaja, psykologi, terapeutti eikä minkään alan sotekoulutettu.
– Puhun omista traumoistani ja miten olen itse niistä noussut, mutta valmista vastausta en tietenkään voi antaa.
Hän on myös pyöritellyt mielessään, että sote-ala kiinnostaa tulevaisuuden opintoja ajatellen, koska annettavaa olisi.
– Sosionomi-puoli antaa ainakin laajan skaalan toimia, vaikka en ole niin pitkälle miettinyt, että mitä se olisi.
Lappalainen opiskeli nuorena Vaasassa ravintolakokiksi. Kuortaneella hän opiskeli liikuntaneuvojaksi ja Ilmajoelta plakkariin jäivät koulunkäynninohjaajan paperit. Tällä hetkellä hän toimii kolmannen luokan luokanopettajan sijaisena Seinäjoella.
Juttu julkaistu ensimmäisen kerran 21.1.2024.