Pohjanmaan poliisi kertoi tällä viikolla etsivänsä perhettä, jonka vanhempia epäillään seitsemän lapsensa omavaltaisesta huostaanotosta.
STT:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan sellaiset tapaukset ovat harvinaisia, joissa vanhemmat tai huoltajat omavaltaisesti huostaanottaisivat lapsiaan. Haastatellut eivät kommentoi Pohjanmaan tapausta, vaan ilmiötä yleisesti.
SOS-Lapsikylä-järjestön lapsioikeusjuristi Mirjam Araneva kertoo, että huostaanottoon päätyvät lapset ovat yleensä jo kiireellisesti sijoitettuina ennen huostaanottoprosessin alkamista.
Mikäli huostaanottoon päätyvä lapsi asuu vielä kotona, saatetaan olla tilanteessa, jossa vanhemmat yrittävät vältellä lastensuojelun toimenpiteitä.
Araneva tunnistaa ilmiön, jossa perhe muuttaa hyvinvointialueelta toiselle ja yrittää välttää huostaanoton. Yleensä näin voidaan voittaa aikaa vain vähän: valmisteluprosessi saatetaan loppuun joko vanhassa tai uudessa osoitteessa.
Araneva arvioi, että kokonaan viranomaisilta katoaminen on hyvin harvinaista.
– Joskus huostaanoton syynäkin voi olla se, että lapsen osoite on toistuvasti muuttunut. Koska muuttuva osoite tarkoittaa myös sitä, että lapsen kasvuympäristö, koulukaverit ja ystävät vaihtuvat, ja se aiheuttaa irrallisuutta. Araneva kertoo.
Tavoitteena, että vanhemmuus jatkuu
Niin sanotusti hatkassa olo eli lapsen oma katoaminen lastensuojelusta on yleisempää kuin vanhempien tekemät omavaltaiset huostaanotot, lakimies Jaana Tervo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.
Lapsi voi Suomessa olla sijoitettuna perheeseen tai laitokseen. Kadota voi melkein missä vain, mutta harvoin tapaamisissa vanhempien kanssa.
Yleensä huostaanotettujen lasten tapaamisia vanhempiensa kanssa järjestetään esimerkiksi kerran kuussa tai joka toinen viikonloppu.
Lapsi voi mennä tapaamaan vanhempiaan tai vanhemmat voivat tulla tapaamaan lasta sijoituspaikassa. Myös muualla tapaaminen on mahdollista. Mikäli tapaamisissa arvioidaan olevan riski lapsen kehitykselle, terveydelle tai turvallisuudelle, järjestetään tapaamiset tuetusti tai valvotusti.
Lapsella on yleensä lähtökohtaisesti oikeus pitää yhteyttä ja tavata läheisiään, mutta laki määrittelee, milloin yhteydenpitoa pitää rajoittaa. Harvinaisissa tapauksissa on lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että vanhempi ei edes tiedä, mihin lapsi on sijoitettu.
– Silloin on kyse yleensä vakavan väkivallan uhasta tai vastaavasta, Tervo kertoo.
Annukka Paasivirta Lastensuojelun keskusliitosta kertoo, että lastensuojelussa lähdetään siitä, että yhteistyössä sovitaan, millä tavalla lapsi saa nähdä vanhempiaan.
Huostassa onkin lapsia, jotka voivat käydä kotilomilla vanhempiensa luona. Näin vanhemmuus jatkuu, vaikka lapsi on huostaanotettuna.
– Vaikka tilanne olisi mikä, eikä lapsi pysty asumaan kotonaan, hänellä voi silti olla tosi läheinen suhde vanhempiinsa. Lähtökohtana pitää olla, että sitä suhdetta pyritään tukemaan. Mutta samaan aikaan vaatii jatkuvaa arviointia, onko lapsen turvallisuus jotenkin uhattuna, ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja Paasivirta kertoo.
Voimassa toistaiseksi
Lastensuojelulain mukaan lapsi voidaan ottaa huostaan, mikäli kasvuolosuhteet tai lapsen oma toiminta niin vaativat.
Jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai hänen huoltajansa vastustaa huostaanottoa, tekee hyvinvointialue asiasta hakemuksen hallinto-oikeudelle. Suurin osa tahdonvastaisista huostaanotoista johtuu kasvuympäristöstä.
Suomessa on tehtävä erikseen päätös siitä, jos lapsi ei saisi nähdä vanhempiaan kuin valvotusti kerran kuukaudessa, tai jos rajoitetaan yhteydenpitoa puhelimitse. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa määräajalle, ja jos vaara jatkuu, päätös tehdään uudestaan.
Ennen lastensuojelun päätöksiä asianosaisille annetaan tilaisuus tulla kuulluksi. Kuuleminen järjestetään paitsi huostaanotosta myös esimerkiksi sijaishuoltopaikkaa muutettaessa. Mikäli on olemassa riski siitä, että vanhempi pyrkii piilottamaan lapsen kuulemisaikana, voidaan poikkeuksellisesti tehdä ratkaisu kuulematta jättämisestä.
Huostaanotto on voimassa toistaiseksi. Huostassapito lopetetaan, jos siihen ei ole enää perusteita. Yleisempää on, että huostassapito jatkuu siihen asti, että lapsi täyttää 18 vuotta ja huostaanotto raukeaa.
On jokaisen perheen ja lapsen oikeusturvan mukaista, että huostaanotto tai sijoittaminen arvioidaan yksilöllisesti. Päätöstä ei tee kukaan yksin.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät valmistelevat asiaa. He tekevät huostaanoton tarpeesta arviointia ja saattavat pyytää lausuntoja ja näkemyksiä muilta ammattilaisilta. Tavoitteena on selvittää lapsen tilanne kokonaisvaltaisesti.
Se, keitä harkinnassa on mukana, riippuu esimerkiksi lapsen iästä. Mukana voi olla muun muassa neuvolan, varhaiskasvatuksen, koulun ja terveydenhuollon edustajia – sellaisia ammattilaisia, jotka ovat olleet jo aiemmin mukana perheen asiassa.
