Las­ten­kir­jai­li­ja ison elä­män­muu­tok­sen jäl­keen: "Lap­sil­le ra­kas­tu­mi­se­ni naiseen ei ollut juttu eikä mikään"

Tittamari Marttinen luonnehtii elämän rikkaudeksi sitä, että hänellä oli avioliitossaan antoisat vuodet, ja että nyt on uusi onnen aika uuden puolison kanssa. "Olen onnellinen, että olen saanut kokea rakkauden sekä miehen että naisen kanssa."

Tunnettu lasten- ja nuortenkirjailija Tittamari Marttinen rohkeni tehdä pari vuotta sitten suuren elämänmuutoksen. Avioeronsa jälkeen hän rakastui naiseen ja muutti Helsingistä Rovaniemelle.

Kahden kirjailijan, Marttisen ja Markku Envallin, kotona lastenhoitoa oli aina vuoroteltu, kun toinen vanhemmista käytti oman aikansa taiteelliseen työhön. Lopulta mitään ei tehty enää kaksin.

–Se jäi ikään kuin päälle, että toinen oli aina lasten kanssa, Marttinen sanoo.

Lopulta hän väsyi arkeen. Vaikka avioliitto oli ollut hyvä ja onnellinen, Marttinen alkoi tulla tietoisemmaksi omista tuntemuksistaan.

–Olin nuorenakin kevyesti ihastunut tyttöihin, vaikkei varsinaisia kokemuksia ollutkaan.

Identiteettikriisi oli lopulta aikamoinen.

–Olin pitänyt itseäni heterona perheenäitinä. Pelkäsin, että muutostilanteessa minä olenkin itse se, joka rikkoo perheen ja sen kaiken, mikä oli yhdessä rakennettu, Marttinen sanoo.

"Luontevuuteen välillämme kannatti luottaa"

Nykyisen puolisonsa Ulla Pakisjärven Marttinen tapasi kolme vuotta sitten Pakisjärven kotikaupungissa Rovaniemellä. Marttinen kertoo, että hän ja Ulla yrittivät jarrutella rakastumistaan, mutta tunne vei voiton.

Helsingissä Marttinen kipuili välimatkaa. Eniten uudessa suhteessa jännitti lasten reaktio. Se oli kuitenkin turhaa.

–Lapsille rakastumiseni naiseen ei ollut juttu eikä mikään. Ehkä heille oli jopa helpompaa, että Ulla on nainen, eikä heidän tarvinnut kokea mustasukkaisuutta isänsä vuoksi.

Puolen vuoden seurustelun jälkeen Marttinen muutti Pakisjärven luo Rovaniemelle. Sekin jännitti – entä jos he eivät oikeasti sopisikaan toisilleen?

–Onneksi luontevuuteen välillämme kannatti luottaa.

Nykyisin Marttinen nauttii Rovaniemellä tasaisesta arjesta, puhtaasta lumesta ja kauniista taivaasta.

–Ilta- ja aamuruskot ovat väreiltään voimakkaat. Oikea talvi tekee hyvää sielulle, Marttinen toteaa maaliskuun lumisessa maisemassa kävellessään.

Erosi kirkosta petyttyään seurakuntaansa

Marttinen ja Pakisjärvi menivät naimisiin vuosi sitten maaliskuussa, kun tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan. Rovaniemen seurakunnasta ei heidän liitolleen löytynyt siunaajaa, joten pastori Kai Sadinmaa vihki heidät Helsingissä.

Naiset ovat sittemmin eronneet kirkosta kotikaupungin seurakunnan toiminnan vuoksi.

–Se on ollut suuri pettymys.

Marttinen sanoo olevansa täysin sama ihminen kuin taustaltaan ja menneisyydessään, jolloin oli liitossa miehen kanssa.

–No, olen ehkä nyt rennompi ja iloisempi. Sen vuoksi kirkon "kastijakoa" on ollut vaikea ymmärtää.

Hän muistuttaa kirkon olevan ihmisoikeuksien ja lähimmäisenrakkauden puolella, mutta kuitenkin asettavan ihmisiä a- ja b-luokkaan.

–Se ei mahdu oikeustajuuni. Maalaisjärjellä ajateltuna syrjintä on vain ja ainoastaan loukkaavaa, eikä vain meitä, vaan kaikkia samaa sukupuolta olevia pareja ja heidän lapsiaan kohtaan. Eikö ole tärkeintä, että ihmiset rakastavat toisiaan? Marttinen kysyy.

Maija Jelkänen