Pohjassa rakentuu parhaillaan uusi, toivottavasti upea ja monia hyödyttävä vapaa-ajan alue. Pajuluoman ruoppaus on ekologisesti upea asia, toivottu ja asiallinen projekti.
Pohjan asukkaana toivon, että kaupungin lupaus viheristutuksista aikanaan myös toteutuu. Ilman näiden lupausten toteutumista koko hanke on torso.
Suuren ja monia urakoitsijoita työllistävän projektin prioriteetit ovat olleet alusta asti hakoteillä.
Miksi Pultrantien ja Sampsansolan kovassa käytössä olleet kävelysillat poistettiin prosessin alkumetreillä, ennen kuin kuokkaa oli edes isketty maahan?
Nyt molempien siltojen metalliset rakenteet ovat olleet tovin paikoillaan. Silti niitä ei ole saatu valmiiksi.
Miksi? Sillat ovat olleet monen lapsen ja aikuisen turvallisen koulu -ja työmatkan rasti. Pohjan Louhenkadulla asuu paljon lapsia, jotka joutuvat syksylläkin kiertämään pitkän kaavan mukaan kouluunsa aamuhämärissä, talviaikaan pimeällä.
Kulkuväylä moniin Päivölän palveluihin on pakko täällä asuvien soveltaa Louhenkadun kuormittuneen sillan kautta. Autolla, pyörällä tai kävellen. Lastenrattailla tai skuutein.
Ruuhkaa on! Louhenkatu on myös monen kulkuväylä pois palveluiden äärestä.
Kokemuksesta tiedän, että lenkiltä tullessani en aina tiedä, kuinka päästä sillan yli valtavan konearmeijan seasta. Nyt on kesä. Tilanne syksyllä? En uskalla edes kuvitella.
Huolestuttavaa on, että ratapihalle Louhenkadulta koukkaavat kolme traktoriyrittäjää ajavat äärettömän kovaa nopeutta. Myös meteli on kova ja eskaloituu aamuihin. Liikenne on vaarallista koko päivän.
Me aikuiset ja vanhukset osaamme väistää, mutta kokemuksesta tiedän useamman lapsen isoäitinä, etteivät kaikki vielä osaa.
Esimerkiksi kadulle tai työmaan kupeeseen vierivä pallo voi olla kohtalokas.