Moni aikuinen on huolissaan siitä, että lapset eivät enää leiki kuten ennen, kun leikkien kanssa kilpailevat erilaiset ruudut. Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) Leikkipäivä-ohjelman koordinaattorin Karolina Lamrothin mukaan huoleen ei kuitenkaan ole syytä.
– Leikki on erilaista tässä ajassa. Toki myös nykyään on klassikkoleikkejä, kuten rosvoa ja poliisia ja polttopalloa, joita esimerkiksi kouluissa leikitään, mutta on myös paljon sellaista leikkiä, jota aikuinen ei havaitse. Osa leikistä tapahtuu lapsen pään sisällä. Aikuinen näkee leikin välineen, mutta hän ei näe kokonaisuutta.
Lamrothin mukaan aikuisilla on taipumus nostalgisoida leikkejä: kun minä olin lapsi, leikittiin oikein. Nykymaailma on erilainen ja leikki on käsitteenä laajentunut. Nykylasten maailmassa on myös paljon erilaisia digitaalisia leikkejä.
Lamroth huomauttaa, että pelitkin ovat leikkiä ja myös puhelin itsessään voi olla leikkikalu, jolla voi esimerkiksi värittää hahmoja tai kuvata leikkiä.
Vaikka ruutujen äärellä tapahtuu myös paljon passiivista tuijottelua, joka ei suinkaan ole leikkiä, yleisesti ottaen Lamroth pitää positiivisena asiana sitä, että lasten elämässä on monipuolisesti erilaisia leikkejä – myös digitaalisia.
– Entistä useammalla lapsella on myös harrastuksia, joissa leikki kulkee usein mukana esimerkiksi lämmittelyn tai ryhmäytymisen muodossa.
Lamroth muistuttaa, että leikki on lapsen kehityksen näkökulmasta elintärkeää. Leikki kehittää muun muassa ajattelua, mielikuvitusta, ongelmanratkaisutaitoja, motorisia kykyjä ja tukee lapsen persoonan kehitystä. Lisäksi se rentouttaa, luo uskoa omiin taitoihin ja auttaa tunnetaitojen opettelussa.
"Vääränlaiset" leikit koetaan uhkana
Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori ja dosentti Anna Rainio on tutkinut pedagogista leikkiä ja kokee, että leikin merkitys on jopa vahvistunut 2000-luvulla. Leikki tunnistetaan paremmin ihmisen kehityksen ja olemisen perustaksi, minkä seurauksena pedagogiikan fokus on entistä vahvemmin sekä ohjatussa että vapaassa leikissä.
– Meillä on esimerkiksi iltapäiväkerhoja, leikkipuistotoimintaa, kesäleirejä ja kansainvälisittäin pitkiä välitunteja. Leikkiminen mahdollistuu myös tämäntyyppisen toiminnan puitteissa, ja tämä on tavallaan tullut tilalle, kun lapset eivät enää samalla tavalla leiki keskenään ulkona pitkiä päiviä ja iltoja.
Rainio ei usko, että lasten halussa tai tarpeessa leikkiä on tapahtunut muutoksia. Tutkijana hän on kuitenkin saanut varhaiskasvatuksen ammattilaisilta viestiä, että lasten leikkitaidot kaipaavat aiempaa enemmän tukea. Muutoksia koetaan tapahtuneen erityisesti lasten kyvyssä leikkiä pitkäkestoisesti, tehdä leikissä aloitteita ja viedä leikkiä eteenpäin sosiaalisessa ryhmässä.
Viime aikoina on uutisoitu esimerkiksi Therian-ilmiöstä, jossa lapset pukeutuvat eläinhahmoiksi ja käyttäytyvät kyseisen eläimen tapaan. Rainion mukaan nämä leikit ovat olleet erityisen suosittuja 11–12-vuotiaiden lasten parissa, mutta sen sijaan, että aikuiset olisivat iloinneet lasten kyvystä heittäytyä mielikuvitusleikkeihin, moni näki eläinleikit uhkana.
– Pieni lapsi saa teeskennellä olevansa koira, mutta jos se onkin 11-vuotias, joka on täysillä vaikkapa kettu ja juoksentelee kettuna pihalla, huolestutaan, onko tämä merkki hidastuneesta tai häiriintyneestä kehityksestä.
Rainion mukaan mielikuvitusleikit ovat ihmiselle tyypillisiä läpi elämän – ne vain muuttavat muotoaan.
– Aikuiset haluavat, että lapset leikkivät, mutta vain oikeanlaisia leikkejä ja oikeassa iässä. Tässä on ristiriita.
Aikuisella on leikissä tärkeä rooli
MLL:n vanhemmuuden tuen palveluihin tulee säännöllisin väliajoin puheluita ja viestejä, joissa vanhemmat kertovat, etteivät osaa leikkiä lastensa kanssa, ja kysyvät tilanteeseen neuvoja, kertoo Karolina Lamroth.
– Haluan lohduttaa näitä aikuisia sanomalla, että aikuisen ei tarvitse osata leikkiä, vaan leikki voi olla myös sitä, että ollaan samassa tilassa yhdessä. Jos aikuisesta ei tunnu luontevalta osallistua leikkiin, hän voi olla läsnä ja antaa lapsen johtaa leikkiä sekä ihailla sitä, mitä lapsi leikissä keksii. Tämä on aidon leikin puolustajan teko.
Lamroth muistuttaa, että aikuisen on tärkeä mahdollistaa aikaa ja tilaa leikille. Jos siis esimerkiksi olohuoneeseen on levitetty jokin paljon tilaa vievä leikki, aikuisen ei tulisi kiirehtiä siivoamaan sitä pois.
Lamrothin mukaan leikki luo lapselle uskoa tulevaisuuteen ja rohkaisee häntä unelmoimaan.
– Leikeissä voi siis tapahtua ihan mitä tahansa, kunhan ketään ei satuteta, eli aikuisen ei pidä mennä oikaisemaan, että ei noin voisi tapahtua oikeassa elämässä. Moni aikuinen huolestuu myös lapsen sota- tai sairaalaleikeistä. Leikki on lapsen tapa käsitellä asioita, eli jos hän on kuullut vaikkapa uutisista jotakin, asia voi näyttäytyä leikeissä parin päivän sisällä, mutta se ei ole vaarallista.
Sillä, miten aikuinen suhtautuu lapsen leikkimiseen, on äärimmäisen suuri merkitys, kertoo Anna Rainio. Pienimpien lasten kohdalla aikuisen merkitys korostuu kokemusten tuojana: pienen lapsen elämään ei ole vielä ehtinyt kertyä hirveästi sisältöä, joten aikuisen tulisi tuoda lapselle uusia kokemuksia esimerkiksi lukemalla.
Aikuinen voi myös osallistua leikkiin näyttämällä ja sanoittamalla, miten leikkiä voi kehittää eteenpäin.
– Mitä enemmän tällaista tekee pienten lasten kanssa, sitä paremmin se kantaa lasten keskinäisiin leikkeihin myöhemmin. Isompien lasten kanssa sen sijaan tulisi välttää sellaista (puhetta), että "oletko vain leikkinyt", sillä leikki ei ole koskaan "vain" leikkiä. Erityisesti 8–9-vuotiaaksi asti leikin kautta oppiminen ja kehittyminen on todella tehokasta, Rainio sanoo.
