Japanin pitkistä päivistä ja hierarkkisesta johtamiskulttuurista tunnettu työelämä on muutoksessa, arvioi Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksen yliopisto-opettaja Annamari Konttinen.
Uudistukset ovat tosin edenneet hitaasti. Japanin yleisradioyhtiö NHK on uutisoinut, että vaikka naisten osuus johtajista maassa nousi 3,6 prosenttiyksikköä 12,7 prosenttiin vuosina 2014–2023, jää uusin lukema kauas hallituksen alun perin vuodelle 2020 asettamasta 30 prosentin tavoitteesta.
– Naiset törmäävät edelleen usein lasikattoihin, Konttinen sanoo STT:lle.
Japanissa naiset ovat tilastollisesti noin kaksi kertaa miehiä todennäköisemmin ei-vakituisissa työsuhteissa. Japanin eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmät pohjautuvat yhä kauan sitten vanhentuneelle ajatukselle, että perheen kahdesta aikuisesta toinen omistautuu kodinhoidolle.
Kesän ylähuonevaalien alla maassa keskusteltiin perheen toissijaisen elättäjän vuosituloihin sovellettavista reilun miljoonan jenin eli noin 6 000 euron kynnyksestä. Sen ylittyessä sosiaaliturvamaksut alkavat ja ensisijaisen elättäjän veroedut loppuvat.
– Jo 1990-luvulla kahden taloudellisesti aktiivisen aikuisen perheet olivat Japanissa enemmistönä, Konttinen huomauttaa.
Työaikojen suitsiminen on sekin edennyt hitaasti. Viime vuonna maan viihdealan osaajista yli 35 prosenttia sanoi työskentelevänsä yli 60 tuntia viikossa, työ-, terveys- ja sosiaaliministeriö kertoo. Kuljetus- ja logistiikka-alalla vastaava osuus oli lähes 13 prosenttia, majoitus- ja ravintola-alalla yli 9 prosenttia ja rakennusalalla lähes 9 prosenttia.
Vauvakadosta jo pitkään kärsinyt Japani on Konttisen mukaan nyt isojen kysymysten edessä. Vaaditaanko kutistuvalta työvoimalta yhä pidempiä päiviä vai aletaanko vihdoin seurata tuntien sijaan tuottavuutta?
– Näiden muutosten hitaus kertoo, että kulttuurissa on jotain sellaista, joka ei ihan täysin elä tässä ajassa.
Nuoret äänestävät jaloillaan
Konttinen uskoo, että nuorten siirtyessä työelämään ja edetessä urallaan työnantajien on luovuttava vanhanaikaisista johtamismalleistaan ja odotuksistaan työntekijöille. Nuoret ovat entistä valmiimpia irtisanoutumaan myös vakituisesta työsuhteesta, jos esimerkiksi työpaikan ilmapiiri tai mahdollisuudet saada rakentavaa palautetta ja vaikuttaa työtapoihin eivät tyydytä heitä.
– Se on ollut aikaisemmin hyvinkin poikkeuksellista, ja työpaikan vaihtajiin on suhtauduttu aika epäluuloisesti.
Japanilaisten työtyytyväisyys on kansainvälisessä vertailussa alhainen usein juuri hierarkkisen ja kankean johtamiskulttuurin takia, Konttinen lisää. Työelämän maine on osaltaan hankaloittanut työvoiman hankintaa, olipa kyse sitten naisista tai ulkomaalaisista.
Japanin ja Tokion keskuskauppakamarien kyselyn mukaan 63 prosenttia pienistä ja keskisuurista yrityksistä pitää työvoiman saatavuutta ongelmana. Viime vuoden heinäkuussa toteutetun kyselyn melkein 2 400 vastaajasta yli puolet kertoi jo palkanneensa tai harkitsevansa ulkomailta palkkaamista.
Japanissa oli viime lokakuun lopussa ennätysmäärä eli yli kaksi miljoonaa ulkomaalaista työntekijää, kertoo ulkomaankaupan edistämisjärjestö Jetro. Vuoden takaisesta työntekijöiden määrä nousi 12,5 prosenttia ja ulkomaalaisia työllistävien yritysten määrä 6,5 prosenttia melkein 320 000:een.
Johtaminen valokeilassa
Japanin johtamiskulttuuri on joutunut valokeilaan maan paikallishallinnoissa tänä vuonna ilmi tulleiden tapausten myötä.
Kuvernööri Motohiko Saito Hyogon prefektuurista pahoitteli maaliskuussa käytöstään ulkopuolisen tutkintaryhmän katsottua, että hän oli syyllistynyt alaistensa häirintään kymmenessä eri tapauksessa. Kyse ei ollut seksuaalisesta häirinnästä, vaan muunlaisesta epäasiallisesta kohtelusta. Puoli vuotta aiemmin Saito oli astunut syrjään prefektuurin johdosta valtuuston äänestettyä yksimielisesti hänen epäluottamuksensa puolesta – vain palatakseen valtaan marraskuun kuvernöörivaaleissa.
Tapaus on liitetty kahteen itsemurhaan. Toinen kuolleista oli syytökset julkisuuteen tuonut valtuuston johtohenkilö, toinen niitä tutkimaan asetetun valtuustoryhmän jäsen.
Maaliskuussa Shukan Bunshun -lehti kertoi, että Ibarakin prefektuurihallinnon työntekijöistä 13 on tehnyt itsemurhan sen jälkeen, kun Kazuhiko Oigawa aloitti kuvernöörinä vuonna 2017. Hän kiisti tapausten yhteyden johtamistapaansa muun muassa huomauttamalla, että kahdeksan hänen kuvernöörikauttaan edeltävän vuoden aikana hallinnossa kirjattiin 11 itsemurhaa.
Oigawa valittiin jatkokaudelle syyskuun alussa.
Annamari Konttinen arvelee, että tapaukset ovat nakertaneet työelämän mainetta sekä japanilaisten että ulkomaalaisten silmissä.
– Luulen, että aika moni japanilainen on kuitenkin jo entuudestaan kuullut lähipiiriltään tapauksista, jotka saavat miettimään myös työoloja ja elämän laatua.
Surullisten tapausten esilletulo on hänestä merkki siitä, että maahan on syntymässä työkulttuuri, jossa työntekijöillä on oikeus tulla kohdelluksi kunnioittavasti ja käyttää keinoja, joilla voi puuttua epäasialliseen kohteluun. Toisaalta japanilaismedian yksilökeskeinen tapa käsitellä skandaaleja saattaa hämärtää laajemman toimintakulttuurin roolia.
Tilastojen valossa kyse ei ole yksittäistapauksista. Japanin työ-, terveys- ja sosiaaliministeriön mukaan esihenkilöiden epäasiallinen käytös oli viime vuonna suurin yksittäinen syy työntekijöille mielenterveysongelmista myönnetyille korvauksille. Konttinen kertoo, että kyselyissä noin 20–30 prosenttia vastaajista on sanonut saaneensa työpaikkansa johtohenkilöiltä epäasiallista kohtelua.