Vaasan Sportin kausi päättyi taas kerran valitettavasti runkosarjaan. Kokoonpano oli rakennettu kokeneiden ja rutinoituneiden pelaajien varaan, ja Sport olisi varmasti ollut pian alkavissa pudotuspeleissä monelle vaikea vastustaja.
Sportin pelityyli oli läpi kauden ns. “kevään peliä”. Ongelma oli vain se, että pudotuspeleihin pitää päästä. Nyt ei päästy.
Vaasa on Suomen aurinkoisin kaupunki. Se myös näkyi Sportin pelaamisessa. Mitä aurinkoisempaa ulkona oli, sitä paremmin Sport pelasi. Vastaavasti pimeinä marraskuun päivinä myös peli oli synkkää, käsi kädessä sään kanssa.
Syys- ja lokakuun ajan Sport pelasi vahvasti, ja se tahti olisi vienyt Sportin ehkä jopa kuuden sakkiin. Pistekeskiarvo oli noin 1,65 pistettä per ottelu.
Sitten tuli marraskuu, yöt pimenivät silmissä, ja samoin pimeni Sportin pistetahti. Marras-, joulu- ja tammikuu menivät paikoitellen alle yhden pisteen keskiarvolla. Sijoitus sarjassa valui alas kuin pitkät kalsarit, joista on vyötärökuminauha poikki.
Helmikuussa aurinko alkoi taas paistaa pidempään, ja tuloksetkin paranivat päivien pidetessä. Helmikuussa päästiin taas yli 1,5 pisteen keskiarvoon, ja pudotuspelipaikka oli vielä osittain omissa käsissä.
Jokaiselle joukkueelle tulee pitkän kauden aikana ylä- ja alamäkiä. Tappioputkista pois pääseminen on usein enemmän korvien välissä oleva asia kuin mikään muu.
Henkisen valmennuksen panosta ei voi aliarvioida. Yleinen luulo on se, että tappioiden jälkeen joukkuetta juoksutetaan ja pidetään meteliä, mutta totuus pitäisi olla päinvastainen.
Voittoputken ylläpitäminen on vaikeaa, ja silloin tulee joukkuetta enemmän käskyttää, ettei hyvänolon tunne pääse livahtamaan bleiserin alle. Tappioiden jälkeen on turhaa lyödä lyötyä, vaan silloin pitää avata henkisiä solmuja.
Jos ette ole lukeneet juttua Filip Riskasta, miten hän pelaamisen ohella on hankkinut itselleen kaksi tutkintoa, niin suosittelen lukemaan.
Vaasa ja opiskelu ovat vahvoja yhdessä, ja joka vuosi kaupunkiin tulee kymmeniä huippu-urheilijoita opiskelun perässä.
Ehkä heitä voisi rohkeamminkin rekrytoida opiskelupaikan turvin, eikä vain toivoa, että heitä tänne ilmaantuu.
Tästä saa vaikka Vaasan kaupunki ottaa markkinointivinkin itselleen.
Ehkä sitä itsekin vielä jotakin jaksaa lähteä opiskelemaan, kun ei ainakaan Tinderissä “Merkonomi, tykkimies, basisti” –kombinaatio oikein toimi.
Opiskelu kannattaa aina, tavalla tai toisella.