Ero voi päättää parisuhteen. Sen ei pitäisi päättää lapsen suhdetta äitiin tai isään. Silti niin tapahtuu.
Olen luvannut kirjoittaa vieraannuttamisesta ja huoltokiusaamisesta, koska moni vanhempi on ottanut minuun yhteyttä. Tarinoita yhdistää kokemus: Yhteys lapseen alkaa vaikeutua vähän kerrallaan.
Tapaamiset eivät toteudu. Viesteihin ei vastata. Lapsen asioista ei kerrota. Toisesta vanhemmasta puhutaan pahaa. Lapselle voi syntyä tunne, että rakastamalla toista vanhempaansa hän loukkaa toista. Siinä kohtaa aikuisten ero on siirtynyt lapsen kannettavaksi.
Vieraannuttamisesta puhuttaessa sanaa tärkeämpää on tunnistaa teot. Toisen vanhemman mustamaalaaminen, yhteydenpidon vaikeuttaminen tai lapsen vetäminen aikuisten riitaan voivat murentaa lapselle tärkeän suhteen.
Huoltokiusaaminen voi alkaa pieneltä näyttävistä asioista. Yksi sovittu tapaaminen ei toteudu. Sitten toinen. Lomat tai koulun asiat muuttuvat välineiksi vanhempien taistelussa. Yksittäinen riita ei ole huoltokiusaamista.
Ongelma syntyy, kun lapsesta tulee keino hallita tai satuttaa toista vanhempaa.
Yksi asia meidän pitää uskaltaa sanoa ääneen: Isät nousevat vieraannuttamisesta puhuttaessa vahvasti esiin. Pohjoismaisessa tutkimuksessa näitä tekoja raportoitiin sekä äiteihin että isiin kohdistuvina, mutta useammin isiin. Isien kokemuksista pitää voida puhua vähättelemättä äitien kokemuksia. Isä ei ole lapsen elämässä sivuroolissa. Hyvä isä ei ole lapselle toiseksi tärkeä vanhempi.
Yhteyden katkeamista lapseen ei pidä kuitata vain vaikeaksi eroksi. On selvitettävä, mitä lapsen elämässä on tapahtunut. Samalla on oltava tarkkana: Kaikki lapsen haluttomuus tavata vanhempaansa ei ole vieraannuttamista. Jos taustalla on väkivaltaa, laiminlyöntiä tai pelkoa, lapsen suojeleminen menee kaiken edelle.
Siksi tarvitaan ammattitaitoa ja kykyä nähdä oletusten taakse. Vanhemman sukupuoli ei saa ratkaista, kumman kertomusta pidetään uskottavampana.
On toimittava ajoissa. Jos lapsen suhde toiseen vanhempaan perusteettomasti murenee kuukausi kuukaudelta, odottaminen ei ole puolueettomuutta. Ajan kuluminenkin tekee ratkaisuja.
Laki on tässä selvä. Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus säilyttää läheinen suhde vanhempaan, jonka luona hän ei asu. Vanhempien on edistettävä tapaamisia ja vältettävä lapsen suhdetta toiseen vanhempaan vahingoittavaa toimintaa.
Kyse ei siis ensisijaisesti ole äidin oikeudesta tai isän oikeudesta. Kyse on lapsen oikeudesta. Lapsen mielipidettä pitää kuulla ja ottaa vakavasti. Mutta hänen harteilleen ei saa siirtää vastuuta siitä, kykenevätkö aikuiset toimimaan aikuisina.
Lapsen ei pitäisi joutua vastaamaan kysymykseen: Kumman puolella olet? Hänen pitäisi saada sanoa aivan jotain muuta: Minä rakastan teitä molempia.
Aikuisten, myös ammattilaisten ja viranomaisten, tehtävä on tehdä tilaa sille.