Ukrainan läntisessä sotilasavussa jokin yksittäinen asejärjestelmä on noussut vuorollaan otsikoihin: milloin Himars-raketinheittimet, Leopard 2 -taistelupanssarit tai F-16-hävittäjät. Suomalaisen sotilasasiantuntijan mukaan perimmäinen avain menestykseen on kuitenkin eri aselajien yhteispeli ja sen toteuttaminen suuressa mittakaavassa.
Tämä "sodankäynnin taitolaji" tunnetaan englanniksi nimellä "combined arms warfare", jonka voi everstiluutnantti (evp.) Olli Dahlin mukaan kääntää aselajiyhteistoiminnaksi.
– Vaikka ukrainalaisia on koulutettu muun muassa Saksassa, tämä puoli ontuu yhä – ei suinkaan kaluston tai niiden miehistön huonouden takia, vaan sen takia, ettei aselajiyhteistoimintaa ole ehditty harjoitella ja sisäistää riittävästi, Dahl sanoo STT:lle.
Panssariupseerin taustan omaava ja Ukrainan sotatapahtumia säännöllisesti seuraava Dahl arvioi, että muutaman viikon pikakoulutus riittää panssaritoimintaan jo tottuneelle ja taistelukokemusta omaavalle ukrainalaismiehistölle läntisten vaunujen tehokkaaseen käyttöön. Länsikalustoa pystytään todennäköisesti myös hyödyntämään tehokkaasti joukkueen tai komppanian kokoisissa pienemmissä yksiköissä.
– Ongelma ei ole sillä tasolla vaan näyttää siltä, että avain menestykseen tai epäonnistumiseen on korkeammalla, Dahl sanoo.
"Saumatonta tulta ja liikettä"
Panssareiden ja mekanisoidun jalkaväen lisäksi taistelevaan kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa tykistö ja kranaatinheittimet, pioneerit ja lähi-ilmatorjunta sekä ilmavoimat. Lisäksi kokonaisuutta pitäisi pystyä tehokkaasti tukemaan elektronisella sodankäynnillä, tiedustelulla, logistiikalla ja hyvällä johtamisella.
– Kaikki nämä pitäisi saada toimimaan saumattomasti yhteen tulen ja liikkeen osalta. Ei se helppoa ole, Dahl myöntää.
Suomessa Puolustusvoimissa, erityisesti panssarijoukoissa, tällainen taistelutapa on ehditty hänen mukaansa sisäistää, koska sitä on koulutettu ja harjoitettu vuosikymmeniä.
Ukrainassa ristiriitoja voi aiheuttaa Dahlin mukaan myös se, että länsimaista aselajiyhteistoimintaa on koulutettu toistaiseksi vain pienelle osalle upseeristoa ja korkeissakin sotilasviroissa on vielä "vanhan koulun" väkeä. Hän on silti toiveikas.
– Uskon, että positiiviseen suuntaan ollaan menossa. Tässä maksetaan nyt vasta ensimmäisiä oppirahoja, Dahl sanoo.
Hän arvioi lopputuloksen olevan jonkinlainen länsimaisen ja ukrainalaisen sodankäynnin perinteen välimuoto. Doktriinin nimellä ei ole väliä, kunhan kaikkien aselajien elementit saadaan vaikuttamaan yhdessä haluttuun viholliskohteeseen, Dahl sanoo.
Sotasaalispanssaria esiteltiin Shoigulle
Dahlin laskujen mukaan länsimaat ovat luvanneet tai osin toimittaneet Ukrainalle lähes 400 taistelupanssaria, joista ehkä muutamia kymmeniä on jo ollut taistelukäytössä – varmuudella Leopard 2 -vaunujen eri versioita ja todennäköisesti myös brittien Challenger 2 -vaunuja. Yhdysvaltain Abramsit ehtinevät Ukrainaan ensi kuussa, Dahl arvioi.
Hänen mukaansa panssarit eivät yksinään ratkaise sotaa, mutta niillä on ollut läntisen tykistöavun ohella merkittävä rooli siinä, että Ukraina on ylipäänsä pystynyt perustamaan joukoistaan uusia yhtymiä vastahyökkäystä varten.
– Ukrainalaisilla alkaa olla yhtä paljon panssareita rintamakäytössä kuin venäläisillä, tällä hetkellä jopa enemmän. Eivät he tätä eroa olisi kyenneet kuromaan umpeen omalla modernilla kalustollaan, joka on sekin käytännössä venäläisperäistä, Dahl kertoo.
Taistelupanssareiden lisäksi Ukrainalla on jo käytössään saksalaisia Marder-, amerikkalaisia Bradley- ja ruotsalaisia CV90-rynnäkköpanssarivaunuja. Viimeksi mainituista ainakin yksi on jäänyt venäläisille sotasaaliiksi, ja tapausta pidettiin niin merkittävänä, että vaunua esiteltiin puolustusministeri Sergei Shoigulle.
Taisteluvideoista jää puuttumaan paljon
Eräs syy huoliin ukrainalaisten sotataidoista ja kyvystä käyttää länsikalustoa ovat olleet taistelukentältä levitetyt videot. Niissä on muun muassa nähty tulitukseen joutuvia tai miinoitukseen ajavia länsivaunuja, tai sitten vaunuja on kuvattu tienposkessa hylättyinä.
Itsekin julkisiin lähteisiin tukeutuva Dahl kehottaa suhtautumaan videoihin vähintäänkin varauksella. Yksittäistapauksesta ei pidä hänen mukaansa tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ukrainalaisten osaamisesta, koska emme katsojina tiedä, miten kyseiseen taistelutilanteeseen on päädytty tai mitä sen ympärillä tapahtuu.
– Me näemme vain sen, mitä joku osapuolista meille haluaa näyttää, Dahl tiivistää.
Hänen mukaansa videoilta löytyy myös näyttöjä ukrainalaisten ansiokkaasta toiminnasta, jossa ei jäädä "tuleen makaamaan", vaan esimerkiksi ehjät vaunut etenevät ja evakuoivat osuman saaneiden miehistöä. Tämä onkin Dahlin mukaan yksi länsikaluston merkittävä etu venäläisvaunuihin, joissa vaunujen keskellä sijaitsevat ampumatarvikkeet aiheuttavat usein räjähdysmäisen palon osuman jälkeen.
– Tätä ominaisuutta ei länsimaisessa kalustossa oikeastaan ole vaan ampumatarvikkeet on suojattu paremmin. Näin miehistötappiot jäävät pienemmiksi ja vaunu on monesti korjattavissa, jos resursseja siihen vaan on, Dahl sanoo.
Kalusto kuluu, korjaus tärkeää
Dahlin mukaan paljon länsimaista taistelu- ja rynnäkköpanssarikalustoa odottaakin parhaillaan korjausta, joten asia on syytä saada pian kuntoon.
– Nyt tämä sitten rupesi kulumaan tämä lahjoituskalusto. Näilläkin kalustomäärillä pää tulee pian vetävän käteen, jos vaurioituneita vaunuja ei pysytä kunnostamaan nopeasti ja mahdollisimman lähellä taistelualuetta, Dahl arvioi.
Panssariupseeri nostaa myös esille puheena olleiden F-16-hävittäjien merkityksen. Ukrainan ilmavoimat nimittäin tarvitsisi lisäkykyä torjumaan venäläisiä taisteluhelikoptereita, jotka ovat hävittäjien tukemina onnistuneet tuhoamaan Ukrainan panssarikalustoa ohjuksillaan.
Kolmas kenties ratkaiseva tekijä aseavussa ovat edelleen tykistön ammukset, jotka uhkaavat loppua sodan molemmilta osapuolilta. Yhdysvaltain päätös antaa Ukrainalle kiisteltyjä rypäleammuksia saattaa kieliä Dahlin mukaan osittain tästä ongelmasta.
– Ne ovat tietysti tehokkaita ampumatarvikkeita tietynlaisia maaleja vastaan, mutta voi myös olla, ettei länsimaiden varastoissa kohta enää muuta ole, ennen kuin tuotantoa saadaan nostettua uudelleen ylös. Dahl pohtii.
