Bravo! Ihanaa! Mahtavaa! Näin voimakkaita hurraa-huutoja jäyhiltä pohjalaisilta harvoin saa. Positiiviset sanat ja sydämien kuvat lentelivät viime viikolla Komiat-lehden Facebook-sivulla. Kommentit olivat Kauhavan vastaanottokeskuksesta kertovan uutisen alla.
Seinäjoen vastaanottokeskus lakkautetaan ensi vuoden helmikuussa. Kun uutinen julkaistaan Facebook-sivuillamme, on todennäköistä, että joudumme sulkemaan kommentointikentän asiattomien julkaisujen takia niin kuin Eparin kanssa samaan mediaperheeseen kuuluvat Komiatkin.
On outoa, miten rumasti ihmiset ovat valmiita kommentoimaan toisten ihmisten hätään liittyviä asioita ihan omalla nimellään ja kuvallaan sosiaalisessa mediassa. Kolme vuotta toiminnassa ollut Kauhavan vastaanottokeskus ja sen asiakkaat kirvoittivat muun muassa tällaisia mietteitä:
"Onpa pitkään saanut lypsää veronmaksajien rahoja", päivitteli joku.
"Sais tapahtua näin koko Suomes", toinen kertoi mielipiteensä kursailematta.
"Kuitenkin niitä on vielä liikaa", kolmas täydensi.
Neljäs toivoo, ettei "niitä" tulisi enää yhtään. En tiedä, tarkoitettiinko viimeisissä kommenteissa vastaanottokeskuksia vai niiden asiakkaita.
Yksi kommentoija oli jaksanut perehtyä asiaan syvällisemmin ja tutkinut Kauhavan ja Seinäjoen vastaanottokeskuksia ylläpitävän Kotokunta Oy:n taloustilannetta:
"Liikevaihto oli vuonna 2024 130 miljoonaa euroa, vuonna 2025 107,5 miljoonaa euroa. Kun edes osa tähän laitetuista rahoista olisi laitettu vanhusten ja vammaisten hoitoon tämän sijasta. Kalliiksi on tullut ja tulee edelleen."
Lakeuksilla ei näytä edelleenkään hyväksyvän ulkomaalaisia, vaikka maahanmuutto on ollut viime vuosina keskeisin tekijä Etelä-Pohjanmaan väestökadon jarruttamisessa ja alueellisen muuttovoiton saavuttamisessa.
Harva muistaa, että turvapaikanhakijoista ja Ukrainasta sotaa paenneista, tilapäisen suojelun hakijoista, tulee mitä todennäköisemmin alueellemme pystyviä asukkaita ja veronmaksajia. Ainakin silloin, jos joku avarakatseinen palkkaisi heidät töihin.
Kun vastaanottokeskus suljetaan, maahanmuuttovirasto siirtää ihmiset toiseen keskukseen uudelle paikkakunnalle. Se tarkoittaa jälleen kerran kodin, ystävien ja kovalla työllä luotujen tukiverkkojen hyvästelemistä. Lapset joutuvat vaihtamaan päiväkotia tai koulua. Juuret, jotka ovat vasta alkaneet kasvaa, revitään jälleen irti.
Oleskelulupapäätöstä voi joutua odottamaan vuosia. Sinä aikana vastaanottokeskus ja kotiosoite saattavat vaihtua useita kertoja.
Se on paljon ihmisille, jotka elävät jo valmiiksi epävarmuudessa ja jännittävät, saavatko jäädä Suomeen vai joutuvatko palaamaan kotimaahansa. Joillekin paluu voi merkitä vankilaa. Joillekin kuolemaa.
Vastaanottokeskusten kohdalla on helppo puhua numeroista ja kustannuksista. Kyse on kuitenkin ihmisistä, jotka toivovat samoja asioita kuin me kaikki: turvallista arkea, mahdollisuutta rakentaa tulevaisuutta ja uskoa siihen, että huominen voisi olla eilistä parempi.