Oikeistopopulistinen ja osin äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD) -puolue on noussut vain muutamassa kuukaudessa mielipidekyselyiden neljänneltä sijalta Saksan toiseksi suosituimmaksi puolueeksi. Taakse ovat jääneet päähallituspuolueet sosiaalidemokraatit (SPD) ja vihreät, eikä eroa ykkösenä oleviin kristillisdemokraatteihinkaan (CDU/CSU) ole kuin muutamia prosenttiyksikköjä.
Saksan politiikkaan perehtyneen erikoistutkija Kimmo Elon mukaan eräs tärkeimpiä syitä AfD:n nousulle on demariliittokansleri Olaf Scholzin hallituksen kompurointi työssään, huono viestintä ulospäin sekä ilmeiset ristiriidat kolmen puolueen hallituksen sisällä.
– Joku AfD:n edustaja taisikin sanoa jossain haastattelussa, että tässähän riittää kun sanoo, että me toimisimme toisin kuin hallitus, niin se jo pelkästään riittää nostamaan kannatusta, Elo Turun yliopistosta kertoo.
Kristillisdemokraatit eivät ole kyenneet hyötymään hallituksen ongelmista oppositiossa samaan tapaan. AfD:n näkökulmasta CDU/CSU on osa valtaapitävien eliittiä eikä yhtään sen parempi kuin muutkaan perinteiset puolueet, Elo kuvailee.
Talousohjelma iskisi omaan kannattajajoukkoon
Toinen selkeä syy AfD:n nousulle on talouden huono kehitys ja korkea inflaatio, jotka aidosti huolestuttavat monia saksalaisia. Elon mukaan AfD on onnistunut kanavoimaan tämän huolen omaan kannatukseensa.
– On pystytty luomaan sellainen tulkintakehys, jossa hallituksen toteuttamien ja sinänsä monelta osin tarpeellisten toimien maksumiehenä ovat tavalliset pienituloiset kansalaiset, Elo sanoo.
Laitaoikeiston kannattajat eivät vaikuta tässä katsovan paljon nenäänsä pidemmälle. Saksalaisen DIW-instituutin tuoreen tutkimuksen mukaan kyseessä on täydellinen paradoksi, sillä jos AfD pääsisi toteuttamaan omaa talousohjelmaansa, suurimpia kärsijöitä olisivat nimenomaan puolueen omat kannattajat.
Tutkimuksen mukaan AfD:n talouslinjaa voi kuvailla uusliberaaliksi: perintövero ja korkeimpien tuloluokkien solidaarisuusvero pois, vähemmän tulonsiirtoja ja muuta valtion puuttumista talouteen, työvelvoitteita pitkäaikaistyöttömille ja niin edelleen. AfD:n kannattajat taas ovat keskimääräistä vähemmän koulutettuja ja vähätuloisempia, monesti myös työttömiä, ja he asuvat itäisen Saksan muuttotappioalueilla.
– AfD:n ideologia ja politiikka ei vahingoittaisi vain koko Saksaa, vaan ensimmäisenä juuri AfD:n äänestäjiä ja syrjäyttäisi heitä entisestään, instituutti toteaa tutkimuksessaan.
Ukrainalaispakolaiset "vain vähän parempia"
DIW:n mukaan tämä populistinen hämäys pitäisi paljastaa poliittisessa keskustelussa. Kimmo Elon mukaan ilmiö on sama kuin oikeistopopulismissa laajemminkin: liikkeet markkinoivat sellaista helposti hahmotettavaa yhteiskuntaa, jollainen oli olemassa joskus 30–40 vuotta sitten. Sen jälkeen globalisaatio pilasi heidän mukaansa kaiken.
AfD:n suosion säilyminen ennallaan tai jopa kasvaminen entisestään riippuu Elon mukaan paljolti siitä, millaiseksi maailmantilanne ja erityisesti talous kehittyvät. Jos korot pysyvät korkealla ja työttömyys lisääntyy, säilyy tilanne laitaoikeistolle otollisena.
– Jos me olisimme vallassa, me tekisimme asiat toisin, Elo kuvailee heidän viestiään.
AfD:n kannatus perustuu Elon mukaan paljolti vastakkainasettelujen rakentamiselle. Puoluetta ei välttämättä kannateta sen poliittisten tavoitteiden vuoksi, vaan jonkin rajoitetumman asian, kuten vaikka koronarokotusten, vastustamisen takia.
Kenties johdonmukaisin osa AfD:n ohjelmassa on ollut Euroopan ulkopuolelta tulevan maahanmuuton vastustaminen. Venäjän aloittaman hyökkäyssodan pitkittyessä puolue näyttää haluavan sijoittaa myös Ukrainan Euroopan rajojen ulkopuolelle.
– He ovat kyenneet luomaan sellaista mielikuvaa, että nämä Ukrainasta tulleet pakolaiset ovat vain vähän parempia kuin vuonna 2015 Saksaan tulleet etujen hyväksikäyttäjät, Elo kuvailee.
Muut eivät suostu yhteistyöhön
Saksassa suhtautuminen äärioikeistoon on erityisen herkkä kysymys maan natsimenneisyyden takia. Elon mukaan AfD:n reilun 20 prosentin koko kannatuksesta vajaa puolet (5–10 prosenttiyksikköä) on puolueen kansallismielisen tai jopa nationalistisen ytimen ansiota. Loppuosa kannatuksesta tulee sitten kirjavasta joukosta erilaisten asioiden vastustamista.
AfD:ssä on useita yksittäisiä ihmisiä, jotka eivät peittele sympatioitaan äärioikeiston suuntaan.
– Laajemmin toiminta perustuu ehkä enemmänkin tavoitteeseen rapauttaa perustuslaillista järjestystä ja pyrkiä johonkin Unkarin tapaiseen autoritaariseen suuntaan. Sitähän ei tietysti kukaan osaa sanoa, että mihin se sitten pysähtyisi, Elo kuvailee.
AfD on joka tapauksessa jo Saksan sisäisen turvallisuuden viranomaisten tarkkailussa mahdollisen perustuslainvastaisuuden takia, ja vaatimuksia puolueen kieltämisestä on esitetty tämän tästä. Elo arvioi kynnyksen kieltämiseen olevan Saksassa korkealla, eikä hän pidä itsekään ajatusta hyvänä.
– Se ei ole välttämättä mikään ratkaisu vaan voi jopa pahentaa ongelmaa. Vaikka kieltämiselle on tiettyjä perusteita, niin eihän se lopettaisi tätä ajatusmallia, vaan se painuisi jonnekin maan alle. Sitten siihen olisi paljon vaikeampi vaikuttaa, Elo perustelee.
Sen verran herkkä asia AfD:n äärioikeistosympatiat kuitenkin Saksassa ovat, ettei mikään muu puolue ole suostunut sen kanssa yhteistyöhön. CDU:n puheenjohtaja Friedrich Merz joutui perumaan kesällä pikaisesti puheitaan, kun hän oli vihjannut mahdollisuudesta jonkinlaiseen yhteistyöhön AfD:n kanssa edes kuntatasolla.
- - - - -
Lähteinä myös Politico, Der Mitteldeutscher Rundfunk, Der Spiegel, Die Tageszeitung